Campari lääkärissä

Noniin, pitkään pelätty tiineen kuljetus eläinlääkäriin. Campari oli iltaruokinnan aikaan perin kummallinen. Tuli kyllä kerjäämään sapuskaa niinkuin aina, mutta heinät ja pelletit jaettuani jäin katselemaan näitä meidän tiineitä ja poikasia normaaliin tapaan. Tuijottelen niitä aina ruokinnan jälkeen hetken, jotta nään mitä niille kuuluu.

Campari näytti siltä, että sitä ketuttaa ihan vietävästi. Se tökki heiniä ja pellettejä vuorotellen nenällään. Joskus sai jonkun heinänkorren tai pelletin suuhunsa, mutta sen jälkeen tassujen haromisella ja jumalattomalla turpajumpalla sylki ruuan pois suustaan. MITÄ?!? Se ei siis jauhanut leuoillaan ollenkaan, vaan vain väänteli naamaansa mitä kummallisimmille mutkille. Olisin nauranut, jos en tietäisi, että viimeisillään tiineellä (tai millään marsulla) se ei tiedä mitää hyvää... Laskettuun aikaan pari päivää. Laskettu aika siis laskettu 10 viikkoa yhdistämisestä. Astumispäiväähän mä en tiedä.

Otin Campsun syliin ja tunnustelin leukoja ja katsoin suuhun. Se mitä marsun suusta pystyy näkemään ja tunnustelemaa, ei todellakaan ole paljoa, mutta se näytti normaalille. PAITSI Campsu ei todellakaan avannut suutaan. Varovasti sain etuhampaiden väliin ujutettua kynteni ja hitaasti se aukaisi suutaan. En käyttänyt voimaa, mutta pikkiriikkisen sai vääntää. Otin kynnen pois suusta, niin hi-taas-ti se sulki suunsa uudelleen. Normaali marsu mälvää suutaan hampaiden katsomisen jälkeen. Siis pureskelee ja ja vääntelee suutaan vähän, kun huulia ja muuta on koskettu. Campari ei.

Tein pikaisen konsultaation kokeneemman marsuharrastajan kanssa. Hän oli kuullut, että toisella harrastajalla oli joskus tiineellä naaraalla mennyt leuat sijoiltaan. *reps* Oikeesti, not funny. Toinen asia mitä voisi tulla kyseeseen on kalkkikramppi. Sellaisestakin hän oli kuullut.

No, pakkasin sitten Camparin boksiin ja suuntasin täällä olevalle 24h eläinlääkärille. Siellä sitten eläinlääkärin kanssa tästä keskusteltiin ja katseltiin ja hän tuli tulokseen, että tiineysmyrkytys tuskin on vielä tässä vaiheessa kyseessä, koska eläin on erittäin virkeä, kiinnostunut ja hengitys ei haise ketoosille. Pissanäytettä ei saatu, koska Campari ei siellä pissinyt eikä ell halunnut pistää. Camparia nesteytettiin useita millilitroja ja se sai sitten kalkkipiikin sekä kortisonia. Kortisoni ilmeisesti siis tukee maksan toimintaa niin, ettei maksa eritä näitä vääränlaisia rasvahappoja, jotka tiineysmyrkyksessä on kyseessä ja kalkkipiikki tätä mahdollista kalkkikramppia ajatellen. Saatiin tutkittua jonkin verran myös takahampaita. Campsu pisti vastaan yllättävän vähän ja takahampaisiin nähtiin sen verran ettei siellä ollut mitään vierasesineitä eikä piikkejä. Eläinlääkäri kehui kovasti, että hyvä kun olen tullut heti ajoissa. Hän oli puhelinkeskustelun perusteella pelännyt, että tilanne olisi paljon pahempi. Heh. Saatoin puhelimessa kuulostaa hieman hätääntyneeltä. Campari on Erityisen Tärkeä Marsu, koska se on suoraa emälinjaa Marsesterista.

Kotona sitten oli tarkoitus mennä nukkumaan heti, muta jätin Campsun boksiin ja laitoin sinne ihan ohuita siivuja porkkanaa ja parsakaalia. Tunnin päästä oli herkut hävinneet ja uskalsin laittaa Campsun takaisin häkkiin.

Olin yöllä elänlääkärissä kirjoittanut Facebookiin, että eläinlääkärissä marsun kanssa. Aamulla Mika naureskeli, että ei hän ollut herännyt lainkaan mihinkään. :D

Campsu VAIKUTTAA normaalilta...

Nimiasiasta

Mä oon vähän ruvennu miettimään tätä meidän nimeämispolitiikkaa. Alunperinhän se on ollut aakkosten mukaan ja nimet on loppuneet -ri. Aakkosissa ei mitään vikaa, mutta tuo -ri tuntuu jotenkin kulahtaneelta ajatukselta nyt kun MarsesteRIa ei enää ole. MarsesteRI oli koko kasvatusinnostuksen alku ja juuri. Siitä se nimi-ideakin lähti.

Juuri sopivasti tässä Ö-poikue oli abypoikue ja neljättä kertaa nyt lähdetään käymään aakkosia läpi ja A-poikueesta tuli himalaya. En ole niille nimiä miettinyt.

Pitäiskö jatkaa ri linjalla vai ei? Hyviä nimiä on vielä paljon takataskussa, mutta tietty noita vaativampia kirjaimia alkaa olemaan hankala keksiä eikä ne ole enää niin "loistavia oivalluksia" kun alkuaikana. Ö-poikueeseen tuli neljä. NELJÄ!!! Öööööö....ri?

B4-poikue

Maailman Futuuri oli eilen illalla synnyttänyt neljä pikkuabya! Kolme black/white ja yksi black. Yksi black/white on uros, muut naaraita. Isänä Maailman Cylvesteri. Kuviot noilla mustavalkoisilla on AI-VAN ihanat. Saman näköisiä kun meillä Marsesteri ja Särmäri! Täytyy kuvata Maailman Särmäri, Wannabe Särmis ja Maailman B-pentu. Mahtavia. Ihania! Suloisia!

Turkin perusteella olisin toivonut parempaa...

Marsuväen joulukalenteri

Minäkin voisin puolestani laittaa arvontaa pystyyn. Matkin Pauliinaa siis. :)

Ajattelin järjestää marsuväen joulukalenterin. Adventtikalenteri voisi olla sopivampi sana, kun arvonnat ovat kerran viikossa. Arvontaan osallistut kirjoittamalla kommentin, että haluat olla mukana. Anonyymit kommentit eivät valitettavasti voi osallistua mukaan, vaan tämä arvonta on tarkoitettu niille, jotka ovat blogin lukijoiksi merkinneet itsensä. Eli merkitse itsesi lukijaksi ja ilmoittaudu mukaan! Pauliinaa törkeästi kopioiden myös meillä on mahdollista saada kaksi arpaa, jos linkittää tästä marsumaailman blogista mainoksen omaan blogiinsa. Kommenttikenttään laittele viestiä myös tekemästäsi mainoksesta linkin kera (en lue ajatuksia).

Arvontapäivät ovat 1, 7, 14 ja 21 ja osallistumisaika sulkeutuu aamulla kello 9. Jokaiseen arvontaan osallistutaan erikseen. Laittelen aina postauksen jokaisesta aina edellisen arvonnan päätteeksi. Eli jos missaat yhden välistä, ei haittaa, voit osallistua seuraavaan! Mikäli ensimmäiseen arvontaan sen mainoksen teet, on jatkossakin kaksi arpaa käytettävissä. Toki saat mainostaa uudelleenkin.

Arvonnan palkintona on marsukoru omistajan kaulaan. Nämä korut on kaikki itsesuunniteltuja ja tehtyjä. Marsukorut suunniteltiin joitain vuosia takaperin, kun opiskelin vielä metalliartesaaniksi. Korvakorujen koukkuosat ovat hopeaa (ei hopeoituja).Voittaja voi sitten valita tahtooko abymarsun, sileäkarvaisen, sheltien vai peruaanimallin. Toki vaihtoehtona on saada koru pronssisena, jos hopeinen ei omaan koru/värimaailmaan sovi. Voidaan voittajan kanssa neuvotella myös muista vastaavista korumalleista (rotta, hiiri, kani, tassu), jos marsukoru voittajan kaulasta jo löytyy.

Katsotaan mitä seuraaviin joulukalentereiden (viikko)luukkuihin keksitään. Minultahan löytyy näitä samoja sitten tosiaan korvakoruina, kännykkäkoruina ja muutamaa mallia jopa vyönsolkena. :) Mitä ihmiset toivovat joulupukilta? Jos ei arpaonni suosi tai tahtoo oman korunsaantinsa varmistaa täysin, niin näitä on mahdollista myös tilata multa suoraan. Ostoaikeissa laittele sähköpostia maailmalla@gmail.com

Onnea arvontaan!

Korvat tummuvat

Siivoilin eilen illalla noiden tuoreiden himisten häkin ja laitoin sinne turvetta. Viime siivouskerralla turve oli loppu niin olivat pelkällä purulla. Tänään sitten menin marsulaan ja ensitöikseni ihmettelin pienessä mielessäni, että en mä voi mitään valkoisia marsuja pitää, kun ne on heti ihan likaisia. Himmyvauvojen nenät oli likaisen näköiset.

Hetkinen!

Ja sitten pyöriteltiin himmyvauvoja ja tuumasin, että nehän tummuvat! Korvien reunat ovat tummemmat, tassuissa selkeästi tummaa väriä ja se nenänkin "likaisuus" ei ollut turpeesta tullutta väriä vaan normaalia tummumista. Ihan mahtista! Kyllä mä oon jostain lukenutkin, että vuorokauden iässä jo voi tummumista alkaa näkemään, mutta en mä uskonut, että oikeesti niin pian vielä mitään näkyy. Tummeneminen on oikeasti hyvin, hyvin haaleaa. Tassutkin ovat sen näköiset, että likimain sinertävät. Ihan kun olisi jotain pahaa verenkiertohäiriötä! Hurjan näköinen, mutta lämpimät tassut ja valtaisa vauhti ja elämänilo. :)

Positiivista huomata, että molemmat vauvelit tummentavat tassujaan tasapuolisesti ja korviaankin. Niiden emällähän on pieni värivirhe tassuissa, että siellä on valkoisia läikkiä. Valitettavasti joudun värivirheellistä käyttämään jalostuksessa, kun projekti alkaa likimain nollasta eikä valinnanvaraa ole. Niillä aloitetaan mitä on. Molemmat pikkuhimmyt olivat tänään jo heinän kimpussa.

Ensimmäiset himalayat

Nyt mä pakahdun söpöyteen! Meillä palloilee kaksi uutta marsukansalaista lisää ja tälläkertaa ne ovat himiksiä! Kaksi valkoista punasilmäistä perin pöllähtänyttä pientä uutta urospoikasta tapitti tänään vastaan kun menin aamulla marsulaan. Harmi vain, että toinen niistä on satiini... Emo Arcticas Bubbla ja isä S MVA Arcticas Snöboll.

Tässä kaksi kuvaa pikkuruisista murusista. Ne on niiiin eri näköisiä kun nuo edelliset. Pikimustat pienet pörröiset. Himalayat kun on vitivalkoisia punasilmäisiä. Tummumista odotellessa.

Molemmissa kuvissa tuo takimmainen on se satiini.

Lemmikkimessut ja poikasten nimihaaste...

Lemmikkimessuilta tuli Voikukkapuimurille serti ja rop1. Voikkari muutti samalla reissulla Helenalle. Oikeuslääkäri sai sertin taas toisena päivänä ja oli vuorostaan rop1.

Maanantaiaamun kunniaksi Maailman Eliksiiri oli pyöräyttänyt mulle VIISI pientä ylisöpöä mustaa palleroa. Kaksi naarasta ja kolme urosta. Isoimmatkin alle 70g, joten hyvin, hyvin pieniä.

Huono kuvanlaatu, mutta montako marsua näet kuvassa? Oikea vastaus on kuusi. :D Siellä on pikkumarsuja mamman takana muutama lisää. Ihania! Suloisia! Nimihaasteen tästä tekee se, että tämä olisi se Ö-poikue. Voi ööö.... Kaikki kivat Ö-nimet on jo käytetty.

Pellettikuorma

Pellettikuormakin saapui eilen. Tänään meidän pellettisäkkiäkin pienempi virallinen valvoja Aino tarkasti pellettisäkit. Oxbow säkki 22kg, Aino 7,5kg.

Tänään pesin myös meidän sheltien, Define Kendel. Siis ihan huolella pitkän kaavan kautta. Kendel oli tiputtanut pyllynyytin, jonka seurauksena arvon neito oli käyttänyt perskarvojaan pissialustana. Kyllä sheltie on kaunis...

Loishäädöt

Viime viikolla sain vihdoin aikaiseksi sopia loishäätöaineiden reseptin eläinlääkäriltä. Maanantaina kävin ne tuolta noutamasta. Aloitin keskustelun "Moi, eläinlääkäri soitti tänään puhelinreseptin..." se nousi jo tuolista ja lähti hakemaan sitä. Näytti kovin kummastuneelta, kun purkit on 40kg koiralle, mutta reseptissä lukee marsulle. Nuori mies siinä raksutti selkeesti, että marsu vs. koira... XD

Noh, syynähän tietenkin se, että mä en todellakaan osta pikkuruisia annospakkauksia, jotka on yksi per aikuinen. Niitä kuluisi noin 50kpl. Ison koiran annoksen vedän neulalla millin ruiskuun ja siitä pääsen annostelemaan helposti oikean määrän jokaiseen eläimeen. Meillä siis loishäätöaineena Stronghold. Mulla on ollut tavoitteena "myrkyttää" marsut ainakin kerran vuodessa. Tämän vuoden kevät jäi välistä, kun tuo vauva ja muutto vei kaiken huomion. Tänä syksynä se venähti jo likimain talveksi.

Tänään sitten sain urakan aloitettua. Väsähdin puolessa välissä, kun kello on kohta puolenyön...