Maailman Koooot

Viisi pientä abypentua löytyi aamulla marsulasta. Maailman Mestari oli ahkerasti niitä siellä putsannut. On pikkuisen pullukka tuo Mestari, kun masu näyttää edelleen siltä, että sieltä voisi tulla vielä toiset viisi...

Aamusilmillä katseltuani siellä oli yksi uros, muut naaraita. Värejä black, brindle ja black/white. Ne näyttää kauheen pieniltä kyllä. Tosin ne muutaman viikon ikäiset himispennut onkin yhtäkkiä ihan valtavia, vaikka juurihan mä katsoin, että voi kun pikkuisia nekin.

Ensimmäiset vihreät

Ensimmäiset viisi tuoretta heinänkortta jaettu tasan marsulan viidelle parhaimmalle. Pus.

Nyt se on virallista!

Maailman marsula sai tänään kasvatusrotulistaan lisäyksenä nonself himalayat sekä engl.crest himalayat.
Jihuu!!

Tosin heti tarvii sanoa, että toi crestillinen saa vähän heikosti typyköitä tiineksi.

Maailman Jiit

Maailman Voikukkapuimuri teki kuusi pentua! Neljä on hengissä, kaksi kuollutta olikin tosi pikkuruisia. Voikkari oli oikeesti ihan käsittämätön valtamerilaiva.

Häkkikaverina oleva Diktaattori on äärimmäisen hämmentynyt. :D

Himalaya poikasia!

Satuinpas marsulaan kerrankin tismalleen oikeaan aikaan.

Chablis supisteli ensimmäistä poikasta ulos, kun mä tulin. Vähän se näytti vaikealta. Yleensä synnyttävät kääntävät itsensä niin, että poikanen syntyy alle. Chablis taisi olla niin "täynnä" poikasia, ettei se ihan taipunut, vaan se suurinpiirtein istui syntyvän poikasen päällä. Ei ihme, että on vähän vaikea punnertaa vielä melko isokokoistakin poikasta ulos.

Avitin pikkuisen ja Chablis vaikutti perin kiitolliselta, kun poikanen oli ulkona. Veti henkeä silmät suurina, joten mä hoidin sitten pennun pikapuhdistuksen nenästä ja päästä sekä varmistin, että on ylipäätään hengitystiet auki ja elossa. Siinä vaiheessa sitten Chablis otti pikkuisen puhdistettavaksi. Onneksi oivalsi. Siinä jännitin vieressä, tuleeko vielä miten monta lisää. Masussa oli selkeästi vielä elämää. Joku hakkasi mamman kylkeä. :D :D

Toisen pennun kohdalla oli tismalleen sama, että jouduin avittamaan ulos. Tämä kaveri oli aivan valtaisan kokoinen, joten tuskin tätäkään Chablis olisi saanut elävänä ulos, ilman mun apua. Kolmas putkahti pihalle niin liukkaasti, että olin justiinsa saanut toisen palautettua häkkiin, kun kolmonen oli ulkona.

Chablis alkoi oivaltamaan putsauksen päälle tosiaan hieman hitaasti, mutta nyt kun kävin kurkkaamassa pari tuntia syntymästä, niin se on hyvin tomera.

Tältä ne nyt näyttää.

Kaksi naarasta, yksi uros.

Kuukauden marsu: Hymy

Hymy-neiti tuli meille ihan vahingossa. Tässä muutama viikko sitten vanha koulukaveri Ikaalisista laitteli viestiä, että hänen serkun marsuista toinen on nyt kuollut ja toinen etsii pikaisesti uutta kotia. Eivät halunneet enää uutta poikasta vanhemmalle kaveriksi ja tämä jäljelle jäänyt oli todella masentunut yksin jäätyään.

Kahden päivän varoitusajalla sitten koulusta tullessa Tampereen asemalla mystinen pahvilaatikko vaihtoi omistajaa. Kurkkasin sisään vain siinä ja kotona sitten käpälöin enemmän.

Oliskos väri lemon agouti. Keskellä selkää on pieni harjaksen tynkä, koska molemmilla kyljillä on rusetit. Sisko oli ollut p.e.white. Ikää neidillä on heinäkuussa 5v, joten samaa ikäluokkaa noiden meidän lemmikkilauman muiden jäsenten kanssa. Ikä kyllä näkyy, hieman on hoikka. En millään muistanut enää kotiin tullessani mikä oli neidin alkuperäinen kutsumanimi, mutta Saija sitten meillä käydessään keksi, että sehän on ihan Hymy. Posket ovat pyöreät, aivan kuin se hymyilisi kokoajan.

Tyrkkäsin Hymyn siis tuonne meidän lemmikkilaumaan Särmärin, Glamourin, Camparin, Hissin ja Pleinin kaveriksi. Olin likimain varma, että Hymy vähintäänkin höyhennetään. Särmis ei ole kuuluisa sopuisasta suhtautumisesta uusiin laumanjuäseniin.

Kaikki nuuskuttivat nenä korkealla, että nyt tuli joku vieras paikalle! Särmäri asteli Hymyn luokse ja tökki vähän olkapäätä nenällään ja sen jälkeen putsasi Hymyn silmänurkat ja korvat ja poistui takaisin heinäkasalle. Meinasin oikeesti saada sydärin. Särmäri-toivotti-uuden-jäsenen-tervetulleeksi-paremmin-kun-vanhan-ystävän!!! WTF? Onko se ihan terve? :D :D Siis tuo lauma yleensä antaa vanhallekin laumanjäsenelle selkään siinäkin tapauksessa, jos marsu on ollut poissa esimerkiksi näyttelypäivän.

Mutta niin se vaan on. Hymy sujahti laumaan paremmin kun täydellisesti.

Pari päivää Hymy oli ujo, eikä uskaltanut syödä, jos mä olin näköpiirissä. Huolestuin vain hieman, kun paino kuitenkin pysyi samana. Neljän päivän päästä Hymy jo kuikutteli iltaporkkanoita. Nyt se tulee kerjäämään jo ihan ammattimaisesti häkin reunalle riviin.

Kuukauden kirja

Hyrrä - urhea marsu

Jännittävä tarina marsusta pienen ihmisen lemmikkinä. Hyrrä jaksaa urheana lohduttaa ja ilostuttaa pientä emäntäänsä. Hyrrä kohtaa kaikenlaista jännittävää ja vaarallisiakin juttuja kulkiessaan vapaana talossa ja puutarhassa. Emäntä ja Hyrrä innostuvat käymään näyttelyissäkin ja vasta siellä Hyrrä tapaa toisen marsukaverin, jolle on kiva hurista. Hyrrä suorastaan rakastuu tuohon marsukaveriin.

Tässä vaiheessa marsuharrastaja huokaisee onnesta. Mahtavaa, onnellinen loppu! Hyrrä sai ystävän.

Vaan ei.

Hyrrä matkustaa näyttelystä kotiin ilman lajitoverin seuraa.

Kirjassa on paljon herttaisia kuvia ja kuvaukset marsun elämästä ovat hetkittäin jopa tikahduttavan osuvia.

"Minä pureskelin kunnes väsyin. Hiljaisuus laskeutui taas huoneeseen. Vain minun leukani jatkoivat jauhamista, kunnes minä kylläisenä ja uupuneena nukahdin kuono salaatinlehdessä."

Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1989
Alkuteos Eva Wikander, Modiga Snurran, 1988

Viikko uudessa kodissa

Marsulan kuopalle on tehtävä jotain. Pian.

Aiemminhan siivous on tapahtunut jätesäkkiin ja säkki roskikseen. Nyt kun tätä lääniä täällä piisaa, niin tuolla on ihan oma kompostisysteemi, jonne marsulapurut menee. Ei siis järkevää täyttää roskista. Eikä järkevää käyttää jätesäkkejä. Meillä on käytössä siis kottikärry.

VIISI kottikärryllistä marsunkakkaa yhdessä siivouksessa. Noh. Jätesäkkejä on tullu 4-8 riippuen säkin koosta. Nyt kuitenkin jos tarkasti katselette tuota marsula kuvaa te huomaatte varmasti jotain mikä haittaa oleellisesti ja merkittävästi kottikärryjen käyttöä. Ei riitä, että öljykuoppa on peitetty erilaisilla ja eripaksuisilla levyillä, lankuilla ja lavoilla, vaan kuopan reunoja kiertää noin 5cm korkea teräs. Ilmeisesti sitä varten ettei kukaan sitten aja sinne kuoppaan autolla niin herkästi. Sitä rautaa ei saa siitä pois, koska se on valettu kiinni sinne pohjan mukana yhtä aikaa lattian kanssa. Jos se olisi muttereilla jälkiasennuksena, niin koko tämä hommahan olisi aivan liian helppo ratkaistavaksi.

Kottikärryt ovat talosta löytyneet ikivanhat ja varmasti 60kg painavat. Hyvin niitä jaksaa työntää, oikein tasapainotetut ja tukevat, mutta yritäpä nostaa, vetää, työntää, hilata, ähkiä ja kiroilla niitä sen viisisenttisen raudan päälle ja siitä noille laudoille/levyille. Mä en siis saa sitä pyöräosaa enää lähemmäs, joten perähäkeistä kuljetetaan yksi lapiollinen kakkaa kottikärryyn marsulan läpi puolet pudotellen matkan varrelle. Ehkä suurempi ongelma on se, etten mä luota noiden levyjen/lankkujen vahvuuteen mun elopainoni alla. Kyllä sen kottikärryn siihen päälle kiskoo tyhjänä vaikka kiukulla sitten ja alas se menee aina helposti. Mutta mun paino + tuo kärryn paino + lasti täynnä kakkaa = kestävyys koetuksella. Mä en halua löytää itseäni kuopan pohjalta sontakasan alta. :D Joo, ei kiitos. Kauppalistaan tulee myös kottikärryt: vähän isommat, kiitos, ettei tarvitse montaa kertaa juosta. (Lumisateessa, huhtikuussa...)

Plus jos jälleen tarkkaavaisesti kuvaa katselee, niin vasemmalla seinällä olevan jälkimmäisen metallihäkin ovi ei aukene, koska siinä on tuo lava niin korkeana edessä. Marsulan siivoukseen liittyy siis lavan siirtämistä paikasta toiseen avonaisen kuopan yläpuolella. Sitten kun sen on saanut siivottua, niin kuvitelkaa siivousasento. Likimain rähmällään, että sinne ylettyy, kun tuo häkki on kuitenkin sen 70cm syvä. Ergonomia huipussaan, ai että. Hupaisana yksityiskohtana vielä se, että yläpuoleiset laumat on tässä vaiheessa jo siivottu ja siellä vedetään suurella tunteella ilorallia puhtaiden purujen johdosta. Säännölliset purukuurot pääähän ja niskaan.

Kuvassahan ei varmaan näy kunnolla (kameran etäisyys ja zoomit ja muut vääristää näitä mittasuhteita ja muuta), mutta häkithän kenottavat sisäänpäin tosi paljon. Lattiassa on ihan reilu kaato kohti kuoppaa. Nyt se näyttää jo paremmalta, kun laittelin sinne jalkojen alle paksut puupalikat, jotta häkit on suorassa. Marsut ihmetteli maanjäristystä, kun mä työnnän häkkiä ja askartelen palikkaa samalla sinne alle.

Kuvasta ei myöskään näy lika, jota olen pikkuhiljaa siellä hinkannut pois.

Poikasia odotellaan muutamasta yhdistelmästä syntyväksi ihan kohtapuolin. Jänskää. :)

Lämpötilat

Nyt kun on erillinen marsula, niin oon ollu vähän kummissani noiden lämpötilojen kanssa. Muuttopäivänä marsulahan oli aivan ovet levällän. Autotalli kun on, niin ovethan on suurinpiirtein yhtä leveät kun marsula. Lämpöä muuttopäivänä oli noin 5 astetta, joten marsula oli yhtä vilpoinen.

Abyt näyttää kyllä komeilta, kun ne pörhistelee karvojaan, mutta himalayat näyttää kaikki järjestään vähintäänkin surkeilta pörhistellessään. Raukkoja.

No lauantaina marsulaa kasatessa tosiaan lämpöä oli 5 astetta. Patterit eivät lämmittäneet, koska talokin oli "kylmänä". Vain peruslämmöllä, joka tarkoitti sitä, että vesikiertojärjestelmän veden lämpö oli 20. Talossa lämpöä 8 astetta. On ollut siis asumattomana peruslämmöllä pari viikkoa. Talo on puulämmitteinen ja tajuttiin tosiaan vasta iltasella, että on vähän vilu. Koko päivän talossakin ollut "avoimet ovet", kun ihmiset kulkee edestakaisin ulkovaatteilla. Noh. Marsut olivat hönkineet lämpötilan itsekseen jo 13, sitten juuri ennenkun laitoin valot illalla pois. Kosteutta oli enemmän kun oletin.

Lämmitys on sen jälkeen toiminut normaalisti, mutta mä en niitä pattereita osaa käyttää. Nyt on ollut lämpö siinä 15 ja 20 välillä. Kosteus on huomattava. Noh, kestää muutenkin tutustua tähän taloon. Tehdään autotallin oviin toisetkin tuuletusräppänät. Alhaalla sellaiset jo on, mutta ylös vielä toiset.