tiistaina, joulukuuta 30, 2014

W-vauvat

Kolme W-vauvelia on syntynyt. Kaksi tsw urosta ja yksi trikki naaras. Suklaatrikki! Pus! Tosin en nyt ihan varmasti tiedä, onko mun järkevää pitää suklaatrikkiä itselläni, koska sillä on melkoisen selkeä ja vahva tupla toisessa kyljessä...

Emo siis Maailman Feidari ja isä Maailman Duploinsinööri.

Masu oli Fei-raukalla ihan käsittämättömän iso, kun Fei on aika pieni naaras. Nuo kolme poikasta on isoja mötkäleitä. :)

maanantaina, joulukuuta 29, 2014

Työmaakoppi-floppi

Mä olen tota marsulaa/työmaakoppia parjannut vähän väliä. Ehkä mun pitäisi moittia itseäni, kun en tiedä työmaakopeista mitään. Voisi myös kuvailla myyjää monella vähemmän kauniilla adjektiivilla, kun myi kopin, joka on eristetty ja jossa lämpö pysyy... Jos joku sanoo, että "pitää mennä katsomaan ennen ostoa", niin höpönlöpö. Mä en näistä tiedä yhtään mitään, enkä osaa sen puoleen tarkastaakaan. Ostohetkellä meillä tosiaan oli remppa kuumimmillaan ja ostopäätöksen aikaan Auni oli vielä mahan sisäpuolella. Mun mielestä tää oli ihan jees kuntoinen sillon kun se tuli pihaan.

Tältä näyttää sitten lämmin ja eristetty työmaakoppi SEN JÄLKEEN, kun ostaja on vielä laittanut tiivistenauhaa oveen, ikkunoihin ja uretaanivaahtoa kaikkiin lattiassa löytyneisiin avoimiin reikiin.

Kas näin.

Tässä seinä. Tässä kohtaa oli ovi, jonka myyjä oli ERISTÄNYT ja peittänyt. Toi on jäätä.

Ovi on niin löysä, ettei kaupan paksuimmalla eristenauhalla saa siitä tiivistä.
Tässä on jäätä.

Ikkunat on tosi hyvin sopivia näin eristettyyn koppiin. Ikkunan alla on patteri täysillä, mutta yllättyykö joku, jos mä sanon, että tossakin on JÄÄTÄ!!!

ARGH! Mä vihaan talvea.

Marsut onneksi lämmittää niin hyvin, että vaikka nyt aamulla oli -22, niin marsulan sisälämpötila oli silti 11. Joo, 11 on aika vähän, mutta viimevuoden kokemuksen mukaan optimilämpötila olisi se 13-15 astetta. Mutta arvatkaa, että tuntuu vähän siltä, että mua on nyt kusetettu.

sunnuntaina, joulukuuta 28, 2014

V-poikue

Ihanat V-poikset syntyivät ja sieltä tapitti vastaan kolme uutta pientä elämää! Emä Maailman Wisionääri ja isä Maailman Wattimittari. Mä jotenkin odotin, että joku muu olisi synnyttänyt ensin, jotta näistäkin olisi tullut W-poikasia. Tässä on nyt jotenkin ollut tapana, että jos on mahdollista poikasten osua samalle kirjaimelle emon kanssa, se myös osuu. :D Nytkin on ollut kahdeksan naarasta, jotka voivat synnyttä ihan missä järjestyksessä tahansa, niin tottakai osuu kirjaimet näin lähelle toisisaan.

Mutta millaisia ovat nämä tuoreet pienet Maailman kansalaiset. Chocolate/white naaras, aika pieni ja pystykorvainen. Tortoiseshell&wihte naaras, pieni ja todella todella hieno turkki, kunnes huomasin, että toiselta kyljeltä puuttuu rusetti vallan kokonaan... Tortoiseshell&white uros, joka paineli jo pitkällä toisella puolella häkkiä. Mamma ei ollut ehtinyt tältä vauhtiviikarilta edes putsaamaan selän päältä kaikkia kalvoja pois, vaan siihen se oli kuivunut kiinni. Turkista en siis osaa sanoa sen enempää, mutta etuosa näyttää lupaavalta ja pää todella hyvältä. Poitsu oli isoin.

Ihanaa! Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

Chocolate/white naaras on Maailman Vaalipiiri, tsw naaras on Maailman Vankikarkuri ja tsw uros on Maailman Valtiovarainministeri.

Mä pelkäsin Wisin synnytystä, koska Wisi on ensisynnyttäjä ja se on itse jo pahasti "yli-ikäinen". Syntynyt elokuussa 2013.


Zoo-mamma vaikuttaa voivan ihan hyvin kuolleista pennuista huolimatta.

perjantaina, joulukuuta 26, 2014

U-poikue

Sitten huonompi joululahja. Ruokkimaan mennessä mä kattelen aina nää tiineet oikeen tarkalla silmällä ja Zoo oli vähän poissaolevan oloinen. Mun ruuanjakojärjestys on aina heinät ensin, sitten vedet, pelletit ja tuoreherkut. Tällä kertaa Zoo meni kyllä syömään heinää ja pellettiäkin, mutta porkkanat eivät enää kelvanneet, vaan meni nurkkaan. Zoo vuoti hieman verta.

Hemmetti. Myrkytys+synnytys tai sitten se vaan alkaa synnyttämään. Noh. Sillä oli nenä kurtulla, niinkun synnyttävillä yleensä, joten olin enemmän jännittynyt, kun peloissani myrkytyksestä. Ilme ei ollut poissaolevan apaattinen, vaan poissaolevan mietteliäs. Sisäänpäinkääntynyt ja meditoiva. Miten sitä nyt voisi kuvailla... Jokatapauksessa, iltaporkkanat eivät kelvanneet ja menin sisälle odottelemaan, että koskakohan sitä uskaltaisi mennä katsomaan uudelleen.

Menin sitten vähän ajan päästä katsomaan uudelleen ja istuin ihan häkin viereen hetkeksi. Zoo oli samassa paikassa, mutta nyt supisteli selkeästi. Istuin hetken katsomassa ja tsemppasin, mutta en voinut istua vieressä. Mua jännittää nää synnytykset ja marsuja stressaa tietty, jo joku on katsomassa.

Menin sitten nukkumaan. Ei marsulassakaan voi rampata yötä myöden ja rämpyttää valoja edestakaisin, kun siellä ne kaikki muut tiineet ainakin stressaantuu siitä, jos siellä loikkii miten sattuu.

Aamulla menin katsomaan, niin Zoo oli tehnyt kolme poikasta. Kaikki kuolleita ja putsaamattomia. Aikoihin ei ole ollut epäonnistuneita poikueita, joten kyllä kirpasee. Taas tässä sitten aloittaa jossittelun.

Olisiko poikaset selviytyneet jos sitä tai tätä. Niinpä niin.
Olisiko kannattanut:
A) jättää menemättä sinne toiseen kertaan, jotta en olisi tuijottanut vieressä ja tunkenut kättäni sinne ja säikytellyt raukkaa kesken synnytyksen.
B) jäädä sinne katsomaan, jotta olisi voinut ottaa kalvot pois nenän päältä ja auttaa emoa oivaltamaan mitä putsaaminen tarkoittaa.

Vaihtoehto A) en olisi saanut nukuttua ollenkaan, kun olisin miettinyt vaan, että siellä on vaan tiineysmyrkytys. Se, että toinen alkaa synnyttämään, on ihan hyvä selitys sille, että ei ruoka maistu. Mä en olisi voinut kuvitellakaan syöväni yhtään mitään, kun mulla lähti synnytykset käyntiin.
Vaihtoehto B) mamma olisi saattanut lopettaa supistukset kokonaan stressin takia, jolloin yksikään poikanen ei olisi ehkä syntynyt.

Tekee niin tai näin, niin tuntuu, että aina tekee väärin.

Miten tää eläinlaji on voinut säilyä hengissä evoluutiossa, ku ne on tommosia?!?

keskiviikkona, joulukuuta 24, 2014

Hyvää joulua



Vanha kuva, mutta aina yhtä kiva. :)

tiistaina, joulukuuta 23, 2014

Mikä marsurotu olet?

Mä olin peruaani.

http://www.playbuzz.com/sherid11/what-breed-of-guinea-pig-are-you?pbg

maanantaina, joulukuuta 22, 2014

T-tonttupoikue

Maailman Fariinisokeri teki ihanat kaksi pirpanaa! Isänä Maailman Hovimestari. Ensin katselin, että on kolme ja jätin mamman putsailemaan, kun vaikutti olevan vain putsaamista vaille ja poistuin. Vasta nyt myöhemmin menin katsomaan niin kaksi löytyi. Pikimusta uros ja pikimusta naaras.

Marsesterin emälinjaa tämä. Pus!

Kyseessä on T-poikue, joten olisi kiva, jos löytyisi tonttunimiä.

lauantaina, joulukuuta 20, 2014

Kanablogi

Muistutuksena, että meillä tosiaan on myös kanablogi. :)

http://maailmankotkotukset.blogspot.fi/

perjantaina, joulukuuta 19, 2014

Kuukauden marsu

Motivaatiopörriäinen.
Jos ymmärrät mitä tarkoitan.



Snoop´s Essi.
Risteytys.
Ikää ehkä 3kk. En muista, ei sen niin väliäkään. Se on pieni ja pörröinen ja sen silmät saa aina etsiä, kun tukka tulee niin silmille. Pus.

torstaina, joulukuuta 18, 2014

Marsunko tahdot jne...

Osallistuin Hirnu oy:n kisaan monelle harrastajalle tutulla runolla. Kilpailu täällä: http://www.hirnu.fi/kilpailu En oikein tuosta sivusta saa selvää, että mikä se palkinto on, jos siitä jotain sattuu voittamaan. Mutta eipä haitta. Onhan noista kiva haaveilla. Hirnu on meiltäpäin katsottuna ihan älyttömän kaukana, että mitään avaimenperää suurempaa tuskin lähetetäänkään. Toisaalta, mikä tahansa mitä toi firma valmistaa, voidaan mielellään ottaa vastaan avaimenperästä alkaen. Lampaita on joskus suunnitteilla, eikä haittaa, vaikka olis kanoille toinenki koppi jne jne...

Alkuperäisen runon tekijää ei tiedetä ja sitä eläinihmiset muokkaa aina kulloisenkin lajin mukaan. Hykerryttävän hauska. Goolgettakaa "koiranko tahdot" tai "kissanko tahdot". Löytyy hevosista linnuista ja monesta muustakin lajista. Mä tein oman version, jonka muokkasin meidän tilanteeseen sopivaksi. Ensimmäinen poikuehan oli Marsesterin ja Reetun risteytyspoikue. Tarkoituksena ei ollut muuta, kun toivoa, josko tulisi saman näköinen poikanen kun Marsesteri itse oli. Urostakaan ei haluttu omaksi ja saatiin self black Anemones Afterglow "Reetu" lainaksi. Voidaan siis hätäpäissään yrittää työntää Katriinan syyksi meidän marsumäärää. :D


Marsunko tahdot? No, kaksiko vaan?
Siitä se lauma lähtee kasvamaan.
Kaksi on pari, saadaan kolmesta lauma.
Neljänkin kanssa vielä riittää aika.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy marsuilla aivan tuota pikaa!
Tehdään yksi poikue, uroskin saadaan lainaksi.
Reetu on kiltti, ei siitä ole vaivaksi.

Voi Reetu, mitä teen sun kanssa,
löytyi lainasopimuksesta ansa!

"Reetun saa pitää, jos siihen kiintyy."
No siitähän se mieskin jo villiintyy.
Mites olis kasvatus, uskallanko leikkiin?
Olen löytänyt rodun, johon jäin kiikkiin.
Kyllä poikasille löytyy koti uus.
Kato jollekin lemmikiksi ihanuus!
Paitsi tämä on niin söpö, et se on pakko pitää.
Tälläkin on nätti nenä, se saa meillä elää.

Monet mulle nauraa, mut harrastus pysyy.
Montako marsua, mun kaverit kysyy?
Onhan se määrä ollut joskus nelkyt.
Lakkasin laskemasta, kun rikki meni viiskyt.
Seuraavaksi huomaan, että olenkin köyhä.
Kylillä kuiskitaan, että päästäkin löyhä.
Ei marsujen määrällä ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman olis laumani vajaa.

Ensin oli kaksio ja sitten kolmio.
Lopuksi ostettiin omakotitalo.
Tarvikkeita löytyy valtavat kasat.
Kuivikkeet, ruuat ja näyttelykamat!!!
Kuten arvata saattaa, häkeillä on kokoa.
Ei niitäkään voi laittaa keskelle peltoa.

Tuli siis hankittua työmaakoppi.
Ei apua, mikä floppi.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää.
Kyllä meitäkin pihaan ajo hävettää.
Kyljet oli tuhrittu graffiteilla.
Eikä tekijää siunattu lahjoilla.
Nykyinen koko on kahdeksan neliötä.
Eikä se tietenkään ole riittävä.
Tarvitaan jotain koristamaan pihaa.
Jotain siistiä, missä ei olisi vikaa.

Mahtavin tönö olis punainen.
Nykyinen "koriste" on likainen.
Sopivin vaihtoehto olisi L-koirala.
Kaipaa vain kylttiä: Maailman Marsula.

Terveisin Maailman marsulan palvelijat...


(Se kyltti meillä itseasiassa on, kiitos Pauliinan. Ei vaan vieläkään ole missään seinässä kiinni, vaikka suunnitelmat on kovat. Siitäkin on tulossa oma postaus. Joskus...)

tiistaina, joulukuuta 16, 2014

Voi kakka!

Marsukasvatus on loppujenlopuksi aika epäkiitollista hommaa. Lemmikkimarsujen omistajana marsujen kanssa voi viettää 95% ajasta rapsutellen, jutellen tai muuten vaan ihmetellä marsujen touhuja. Marsut kun yleensä ovat olohuoneessa tai makuuhuoneessa niin, että ne ovat näkyvillä kokoajan. 5% marsujen asumuksen siivousta.

Kasvattajana mulla on marsut erillisessä tilassa. Mä näen niitä aamuruokinnalla ja iltaruokinnalla. Kerran viikossa mä käytän 3-4h siivoamiseen. Joka päivä näin muuten sitä yrittää pitää marsulan jotakuinkin siistinä. Tuntuu, että tämä homma on kirjaimellisesti välillä pelkkää paskaa. Muista eläinlajeista en niin kamalasti tiedä, mutta mulla on sellainen käsitys, että kasvatustouhu on marsuilla keskimäärin "paskempaa", kun muilla eläinlajeilla. 95% siivoamista ja 5% marsuista nauttimista. Paitsi jos nauttii siivoamisesta...

Parien yhdistäminen. Siivous. Marsujen käsittelyä. Siivous. Näyttelyihin valmistautuminen. Siivous. Parien erottaminen. Siivous. Marsujen näyttelyt. Siivous. Poikasten syntymä. Siivous. Pariskuntien arvontaa. Siivous. Poikasten paperit. Siivous. Poikasten luovutus. Siivous. Siivous, Siivous. Siivous. Aina sitä paskaa piisaa.

Täytyy sanoa, että motivaatiopulaa tässä kasvatustouhussa on havaittavissa. Viime kevään takaiskut varmaan laskivat tämän marsuinnon. Elämäntilanne remontin, pienen vauvan ja esikoisen 3v uhmailun kanssa ei myöskään auta asiaa. Marsulassa ei ehdi rentoutumaan, kun miehen työvuorosta riippuen täytyy pahimmillaan saada heinät häkkeihin ja vedet pulloihin formuloiden varikkokäynnin nopeudella, jos lapset ovat keskenään sisällä (vaikkakin nukkumassa). Marsulan pienuutta olen tainut tässä valittaa useammankin kerran, mutta sekin kulminoituu siihen, että on teknisesti mahdotonta ottaa ruokinnalle mukaan lapsia. Sinne ei mahdu kun yksi. Piste. Vauvan voi turvakaukalossa ottaa just ja just, mutta sekin on tiellä ja sitä joutuu siirtelemään vähän väliä. Sen jälkeen turvakaukalokin on puolillaan heinää.

Marsulavitutusta kasvattaa vielä se, että tuo työmaakoppi taitaa kaikesta huolimatta olla jollain asteella mätä. Me pestiin se todella huolellisesti maalinpesuaineella ja maalattiin valkoiseksi joka puolelta. Katosta paistaa läpi pyöreitä rusehtavia kosteusläikkiä. Seinissä maali lohkeilee irti 1cm kokoisina liuskoina ja pitkänmallisesti, että seinästäkin ilmeisesti tulee kosteutta sisään.

Kasvatuskin sai takapakkia keväällä, kun parhaat naaraat eivät tiinehtyneet ja menivät "vanhaksi". Muutenkin mä olen suklaaprojektissa päässyt nyt siihen pisteeseen, missä "normaalit" abykasvattajat ovat. Eli painiskellaan niiden normaalien abyasioiden kanssa ja musta tuntuu, etten mä enää etene. Sehän on helppo osuus saada abyyn suklaaväritys ja saada siitä kelvollinen aby. Oikeesti. Ei se vaadi kun aikaa ja vähän loogista päättelyä. Suklaa yhdistetään aina hienoimpaan mahdolliseen tavalliseen abyyn, jotta saadaan mahdollisimman hyviä suklaakantajia. Kantajia yhdistetään keskenään, joista säästetään värilliset. Jälleen värilliset yhdistetään hienoimpaan mahdolliseen normaaliin abyyn jne jne jne. Onneksi olin alussa viisas ja jaoin ne harvat suklaat moneen eri "sukuun". Sukupolvia ja aikaa kuluu, mutta jokaisessa sukupolvessa tapahtuu huimaa kehitystä. Samaa rataa sitä kai pitäis jatkaa nytkin, mutta sitä laiskistuu hakemaan uutta verta. Tosin sukutaulujen perusteella mä pärjäisin vielä useita vuosia ilman "uutta verta". Eläinmäärä on sen verran suuri, että pariskunnissa on valinnanvaraa.

Kasvatussuunnitelmassa mulla oli erilaisia tavoitteita suklaa-abyjen suhteen ihan nollasta alkaen. Rekisteröintikelpoinen, 8 rusettinen, näyttelykelpoinen, kuma-taso, serti-taso, muotovalio... Nyt on sitä vaikeaa vaihetta mun seuraavaan tavoitteeseen. BIS suklaa-aby. Ja täytyy sanoa, että niitä säälisertejä on kyllä tullut useita. Monet tuomarit yllättyvät niin kovin nähdessään suklaa-abyn, että se väri tuo sen extrapisteen ja serti tulee. Sellainen serti, jota samanlaiselle brindlelle ei koskaan tulisi. Onhan niitä hyviäkin suklaita jo, mutta mä en pääse eteenpäin siitä kivasta hyvään tai tosi hyvään. AARGH!!

Jooei. Marsukärpäsenpurema on kyllä niin kova, että ei mua saa lopettamaan kasvatusta siteen millään. :D Onhan tässä nyt muutamia pareja yhdessä, mutta ostin itselleni motivaatiopörriäisen. Sellainen vallaton karvapallo. Tarkoituksena teettää sillä motivaatiopörriäispoikue. Marsesterin linjasta on kadonnut se pörriäisyys pois, koska niitä on sukupolvi toisensa jälkeen yhdistetty abyuroksen kanssa.

Suunnitelmia ja unelmia marsujen ja marsulan suhteen on kyllä paljon. Tää meidän koti ja tontti antaa likimain rajattomat mahdollisuudet mielikuvitukselle lentää, joten tässä talven aikana tullaan tekemään perusteelliset suunnitelmat Oikeasti Toimivan Marsulan rakentamiselle. Viisi eri marsulaa on nyt koettu ja kaikki ovat olosuhteiden pakosta olleet aina jollain tavalla hyviä, jollain tavalla huonoja. (Paitsi tästä nykyisestä on kyllä vaikeaa löytää hyviä puolia...) Suunnittelussa keskitytään siihen, että se arki siellä marsulassa olisi mahdollisimman toimvaa ja tila olisi avara, valoisa ja kaiken lisäksi vielä kaunis. Rakennetaanko uusi tönö marsuja varten vai laitetaanko se navettaan vai heinälatoon. Vai navetan ylisille.

maanantaina, joulukuuta 15, 2014

Marsuaakkoset

A - Aida, Aino, Auni. Mun isän ja äidinkin sekä kahden kummin nimet alkaa A-kirjaimella. Oikeastaan Aida on mun toinen nimi, mutta se on vakiintunut kutsumanimeksi kai heti ristiäisten jälkeen.

B - Barbaari. Ensimmäinen rotupuhdas poikue oli B-poikue. Barbaari oli mun ensimmäinen valio ja voitti Pohjoismaiden mestaruuksissa 2009 rodun parhaan ja sijoittui best in showssa kymmenenneksi. Marsuja taisi olla mukana yli 400. Tällaista supertapahtumaa ei ole toistunut. Eikä toistu.

C - Chrysleri. Mun ensimmäisen auton merkki. Sen takia marsukin sen nimen sai. Nykyään mä ajelen taas Chryslerillä. Samanlainen kun se ensimmäinen, mutta punainen. Marsunäyttelyihin kuljen kuitenkin isännän Volvolla, kun se on farkku.

D - Depner. Mä tykkään mun sukunimestä. Suomalainen nimi niin pitkälle historiaan, kun on sukuselvitystä jaksettu tehdä. Jonnekin 1700-luvulle päättyi jäljet Nurmekseen. Ja ei, yhdenkään marsun nimi ei ole Maailman Depneri. Eikä tule.

E - Erikoinen näkemys kivasta abysta. Pari ekaa vuotta sain suklaa-abyprojektissa kuulla, että ei ole kauhean fiksua pilata turkkia värillä. Mä en vaan näe mitään kiinnostavaa brindlessä abyssa. Mä katselen näitä ilokseni kotona, joten mielummin mä katson suklaata pörrönaamaa. Kun niitä ei ollut, niin niitä piti tehdä. So simple. Ajan kanssa ihmiset oppi mun mielenvikaisuuteen ja nyt ei aikoihin ole kukaan enää motkottanut mun kuullen.

F - Ferrari. Sekin marsun nimi. Nää on vähän tällaisia karvaferraareita. Meillä ensimmäisessä F-poikueessa oli Fatseri. Fatseri oli suklaanvärinen, tottakai.

G - Glamouri on tämän hetken lemppareita. Marsesterin linjaa. Myöskin lilac projektin "toivot" on G-poikuetta. Tosin ikäeroa neljä vuotta.

H - Heinä. Se ainainen päänvaiva.

I - Ihania. Marsut on ihania.

J - Jee! Se fiilis, kun saa tehtyä jotain kivaa yhdistysten kanssa. Näkee kavereita näyttelyssä. Saa tuomaroida. Oma marsu voittaa jonkun palkinnon. Oma kasvatti jonkun muun omistuksessa menestyy jotenkin.

K - Kaura. KESÄ! Kaura on edullista lisäruokaa talveksi, kun marsulan lämpötila pidetään pienempänä. Mikään ei ole parempaa kun KESÄ!!!

L - Laahukset. Mulla on ollut pitkäkarvaisia aina silloin tällöin nyytityksessä. Yksi poikue peruaaneja syntynyt ja sitäkin koitin nyytittää. Ensimmäiset meni harjoitellessa ja viides marsu sai jo kolme sertiä. Kaikki tosin junnuina ja leikkelin sen ihan suosiolla 5kk iässä, kun oli kyljistä mennyt karvat poikki. Laahukset on kaikista vaikeimmat nyytittää, kun etenkin naaraat pitävät pyllyn nyytittämistä ihan kamalana. Laahus on myös helposti pissassa ja sitten sitä pesemistä ja kuivaamista ja nyytittämistä ja sitten se marsu lirauttaa juuri, kun viimeistä kertaa kampaat puhdasta ja kuivaa turkkia ennen nyyttiin käärimistä. Taas saa pestä.

M - Mika! Tähän kirjaimeen löytyy paljon kaikkea. Marsesteri! Marsu! Marsula! Maailman!

N - Näyttelytoiminta. Mun oman marsuharrastukseni tärkeimpiä asioita on nimenomaan näyttelytoiminta.

O - Oxbow pelletti. Muuhun en vaihda.

P - Papanat. Marsuväki (noh, eläinväki ylipäätään) pystyy puhumaan paskasta monta tuntia. Valitettavasti näin naisvaltainen harrastus pystyy puhumaan myös paskaa monta tuntia.

Q - Erityisen vaikea kirjain nimeämistä ajatellen.

R - ri. Mun kaikki kasvatit loppuu -ri päätteeseen.

S - Sukutaulutietokanta! Vihdoinkin marsujen sukutaulutietokanta on valmistumassa. Mun monen vuoden unelma on kohtapuolin totta. Toki se vaatii hurjan paljon työtä vielä, mutta ah ihanaa!

T - Työmaakoppi. Se on aika floppi. Kuvittelin sen olevan kamalan hyvä ratkaisu, mutta ei...

U - Ulkomuotoluokka. Kovasti tässä koitan opiskella ulkomuotoluokan tuomariksi.

V - Väliaikakisat. Valitettavan usein jää kaiken muun näyttelytohinan jalkoihin ja joskus jopa unohtuu kokonaan. Mä tykkään näistä ihan hirmuisesti ja oikeen harmittaa, että väliaikakisat on yleensä lopussa tai jossain mahdollisimman kiireisessä kohdassa. Mä olenkin tässä suunnitellut jo kirjoitusta kaikista väliaikakisoista. Syöntikisaa, yhdennäköisyyskisaa, temppukisaa...

W - Wauwat. Maasuwauwat! Ihania pieniä palleroita, joita katsellessa tuntee sulavansa täysin ja joiden valokuvaaminen lähentelee mahdottomuutta. Kasvattamisen ylivoimaisesti ihanin asia.

X - Xtra. Abyt elävät aina täysillä. Abyt pistää aina Xtravaihteen päälle mitä tahansa tekevätkään. Jos on iloinen, niin silloin on extrailoinen. Jos kiukuttaa esim näyttelyssä, niin se kyllä ilmaistaan hyvin selvästi.

Y - Yö. Valitettavan usein pääsen marsulaan vasta myöhään illalla. Toivoisin siinä vaiheessa yleensä olevani jo yöpuulla. Silti sitä katselee jokaisen häkin elämää hetken ja toivottelee marsuille hyvät yöt. Mammojen tapauksessa toivottelen hyvät yösynnytykseet. Öisin siellä yleensä niitä pentuja pakerretaan. :)

Z - Zzzzzz... Tunnelmat näyttelyn jälkeen kotiin päästyään. Monesti myös seuraava päivä menee "näyttelykrapulassa". Vai sanoisko sitä sosiaaliseksi väsymykseksi. Sitä tulee näyttelypäivän aikana juteltua niin paljon muiden kanssa, että on aivan pyörällä päästään ja menee yksi päivä tokkurassa.

Å - Åi että... Pari ekaa nimeämiskierrosta mä jaksoin askarrella Å-nimiä poikasille, mutta loppujenlopuksi tulin siihen tulokseen, että ei vaan ole enää mun aivorakenteella mahdollista keksiä nimiä tälle kirjaimelle.

Ä - Ämpäri. Marsuparkaa nimellä paiskattu. Aiempaan Y-poikueeseen tuli nimettyä Maailman Ympäri. Joten pitihän se sitten muistaakseni häkkikaveriksi syntyneeseen poikueeseen nimetä Ämpäri. Jossain näyttelyssäkin meillä oli ympäriämpäri...

Ö - Örrimörri. Ihana Mörrimussukka.


Marsuaakkosia on tehnyt aika moni, joten minäkin! Ei tää varsinainen haastetehtävä ollut, mutta voishan tän tehdä kaikki lukijat omiin blogeihinsa. :)

lauantaina, joulukuuta 13, 2014

PiNa joulunäyttely

Taso oli hurjan hyvä. Puunaukset oli tehty vimpanpäälle ja 96p tai enemmän saaneita marsuja oli yli puolet. 97p saaneitakin oli yli 10. Karvanlähtö ja kuivat tassunpohjat oli suurin ongelma. Harmittavan monella pisteitä laski suoneen leikatut kynnet. Tuomaroinnista teki haastavaa hetkittäin mukana oleva 4kk Auni-vauva. Onneksi Auni on aurinkoinen ja viihtyy kaikkien sylissä, mutta vauvan onkin helppo hymyillä, kun kaikki hymyilee sille.

Tuomari: Aida Depner
Marsujen lukumäärä 45, paikalla 41.

PPM1 Adina Om. Minttu Nenonen
PPM2 Almond´s In The Spotlight Om. Sanni Taimioja
PPM3 El Ponzo Villa Om. Päivi Rajala
PPM4 Aniaras American Alex Om. Jessica Nurmiranta
PPM5 Maxwell Om. Johanna Kosonen

TS Goldhill´s Ihan Läpällä Om. Pauliina Lampila

KUMA
Aniaras Inside Story Om. Sanni Taimioja
Gusty Om. Jarna Jansson
Wigwam Om. Jarna Jansson
Miquel Om. Johanna Kosonen
El Ponzo Villa Om. Päivi Rajala
Sweeny Todd Om. Sanni Taimioja
Krantun Neblos Om. Jarna Jansson
EPET Matlock Om. Minttu Nenonen
Vengeful Victor Om. Katariina Myntti
Aniaras American Alex Om. Jessica Nurmiranta
Manuel Om. Johanna Kosonen
EPET VVpet3-13 Maxwell Om. Johanna Kosonen
VKL-12 VKL-13 EPET Antero Om. Saija Rajamäki
Satukallion Rouva Lampinen Om. Elina Piili
Kielo Kukkakedossa Om. Sofia Mesimäki
Lilja Kukkakedossa Om. Sofia Mesimäki
Limetta Om. Sanni Taimioja
Meimei Om. Johanna Kosonen
EPET Almond´s In The Spotlight Om. Sanni Taimioja
VVpet4-13 EPET Adina Om. Minttu Nenonen
Aniada´s Odessa Om. Mirella Ruotsalainen
Minsa Om. Katariina Myntti
Nevian Diablerie Om. Mirella Ruotsalainen

KUPA
Miquel Om. Johanna Kosonen
El Ponzo Villa Om. Päivi Rajala
Sweeny Todd Om. Sanni Taimioja
EPET Matlock Om. Minttu Nenonen
Aniaras American Alex Om. Jessica Nurmiranta
Manuel Om. Johanna Kosonen
EPET VVpet3-13 Maxwell Om. Johanna Kosonen
Limetta Om. Sanni Taimioja
Meimei Om. Johanna Kosonen
EPET Almond´s In The Spotlight Om. Sanni Taimioja
VVpet4-13 EPET Adina Om. Minttu Nenonen
Minsa Om. Katariina Myntti

Muut palkinnot
Paras baby: Aniaras Inside Story
Paras nuori: Gusty
Paras avoin: Adina
Paras veteraani: Aniaras American Alex


Pariluokka:
Pariluokan voittajamarsut pyörivät niin villisti laudalla keskenään ja olivat turkiltaan niin samanlaiset pörhelöt, ettei ollut mahdollista erottaa missä toinen marsu alkaa ja missä toinen loppuu. Eiköhän siinä ole pariluokan voittoperustetta kerrakseen? :D
1. Underground´s Seili + Underground´s Tahmatassu Om. Pauliina Lampila
2. Manuel + Miquel Om. Johanna Kosonen
3. Katinkas Ludvig + Malloween Om. Jarna Jansson

Persiljansyönti:
Persiljansyönnissä veteraani mussutteli tuulensuojaan persilijat kokemuksen tuomalla vauhdilla ja veti vielä lisäannoksenkin muiden ollessa vasta puolessa välissä. Osallistujia oli kuusi, joista kaksi viimeistä ei oikein persiljasta innostuneet. Ludvig kuitenkin otti maistiaisen, kun kuudes osallistuja vain nuuhkaisi. Tämä toi Ludvigille viidennen sijan.
1. Nevian Diablerie
2. Maxwell
3. Limetta
4. Kooka-Burra
5. Ludvig

torstaina, joulukuuta 11, 2014

Marsuharrastajan kuntopiiri

Nyt loppuu se valitus siitä, ettei koskaan ehdi kuntoilemaan. Marsuharrastus on kuin ilmetty treeniohjelma.

Lyhyt aamuaerobinen: Kiipeä ladossa heinäkasan päälle. Valitse paali, heitä se alas ja kiipeä itse perässä. Paaleja marsulaan kantaessa on hyvä, jos molemmissa käsissä on yhtä paljon painoa, joten voi olla viisasta ottaa kaksi paalia. Vesisateessa: JUOKSE ! Jos tämä ei riittänyt, niin totea marsulassa paalien päässeen homehtumaan reunasta kostean kelin takia ja juokse paalit tunkiolle ja hae uudet ladosta. Näin kävi viime keväänä useammankin kerran, kun kelit eivät heinäpaalien säilytystä auttaneet.

Kerran viikossa siivouspäivä. Ennen siivouspäivää treenataan kantamalla 20kg purupaali ja 40kg turvepaali kaupasta autoon, autosta varastoon ja siivouspäivän koittaessa marsulaan. Kolmen tunnin minimaratooni on taattu, kun pidät huolta, että ilmassa on useampi lapiollinen marsunpaskaa yhtäaikaa sekä kottikärryt kuskataan tunkiolle vauhdilla. Vuodenajasta riippumatta saa juosta, koska aina sataa. Tasapainoa ja keskivartaloa treenataan, jos on liukasta, kottikärryt painavat ja ne täytyy työntää korkealle.

Näyttelypäivinä harjoitetaan niska- ja käsilihaksia sekä keskivartalon hallintaa. (Painavia esineitä kantaen ne vatsalihakset täytyy pitää tiukkana, helpottaa kantamista ja vähentää selkään kohdistuvaa rasitusta. Eikö?) Molempiin käsiin yhtä monta kiloa marsua kuljetuslaatikoissa. Näyttelypaikat ovat usein sellaisia, että nostavat sykettä mukavasti. Messukeskuksen näyttelyissä pistetään rivakasti tassua toisen eteen (pakkasessa tai sateessa) ja kipitetään kiltisti koko rakennus ympäri parkkipaikalta omalle ovelle. Lempäälän Piippokeskuksessa kannetaan kaksi valtavan korkeaa kerrosta portaita ylös. Marsujen esittämisen välit kannattaa luonnollisesti keskittyä venyttelyyn ja lihasten lämpimänä pitämiseen, koska hyvin usein näyttelypaikalla täytyy ottaa pikalähtö arvostelupöydälle yllättävässäkin tilanteessa. Aivojen käyttö kuluttaa runsaasti kuulemma energiaa, joten sekin jumppa on tehty, kun navigoit uudelle näyttelypaikalle huonosti tulostuneen paperikartan avulla (ai mikä navigaattori).

Suosituin liike marsuharrastuksessa on ylivoimaisesti kyykky. 17 häkkiä ruokittavana ja ruuat on lattiatasossa. Ensin kuivaheinä, sitten tuoreheinä ja viimeisenä pelletit. Siinä on 17 kyykkyä sarjassa 3 kertaa. Vastuksena oma elopaino, joten reisilihakset saavat töitä. Kyykkää selkä suorassa ja vatsalihaksilla keskivartaloa tukien (tottakai me ajattelemme ergonomiaa). Jos tahtoo vaikutuksen kohdistuvan pakaroihin, kyyki niin, että nostat varpaita ilmaan. Teho alkaa kummasti tuntumaan myös ahterissa. Tämä treeni tapahtuu kaksi kertaa päivässä aamu- ja iltaruokinnalla. Kyykkimistä on myös alahäkkien marsujen tarkistamisessa ja kaikkien mahdollisten tavaroiden nostelussa.

Tämä onkin salaisuus kirjoittajan omiin tukinpaksuisiin reisiin ja mahtavan takalistoon. Ruokavaliollahan ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa...

sunnuntaina, marraskuuta 23, 2014

Yhdistystohinaa

Olen sitten ku.. kaulaani myöden pas... pannut itseni likoon yhdistysasioihin,

Ensi vuodelle olen työntänyt naamatauluni jälleen Marsuyhdistyksen hallitukseen, hoidan (vaihtelevalla menestyksellä) yhdistyksen sivuja ja tulen askartelemaan sukutaulutietokannan kanssa. Otan ilmoittautumiset vastaan ja pääasiassa kasaan myös luettelot. Helmikuuun Hämeenlinnan näyttely on mun vastuulla.

Uutena on Pirkanmaan Nakertajien hallituksen jäsenyys. PiNan jäsen mä olen ollut melkein katkeamattomana jo seitsemän vuotta. Useimmiten jäsenyys on unohtunut maksaa, kun niillä on erilainen jäsenmaksukausi, kun olen muistanut. Nyt kuitenkin maksoin ikijäsenyyden, joten eipä sitten ainakaan unohdu enää.

Kaikki vaan liittymään Suomen Marsuyhdistykseen ja Pirkanmaan Nakertajiin. :)

lauantaina, marraskuuta 15, 2014

maanantaina, marraskuuta 10, 2014

Marsulan upgrade + messut

Lyhyesti messureissu. Kaksi päivää messuilla vauvaa kantoliinassa kantaen ei tee hyvää selälle. Messuilla tulee maleksittua niin hitaasti, ettei ryhti pysy hyvänä ja vauvan extrapaino etupuolella vetää vielä hartioita eteen. Rintaranka ja alaselkä on kipeenä. Lauantaina Apostolinmiekka sai sertin ja Moti kuman. Sunnuntaina Hovimestari sai sertin ja oli rop2. Molemmat valioitui. :) Aika hienoa.

Mika oli kotona laittanut viikonloppuna marsulaan kunnon kahvan. Lukon ja kahvan. Ovi menee kiinni ja pysyy kiinni, eikä sinne enää lennä pikkulintuja. Vielä olisi kiva saada siihen ihan oven päälle joku katos, mutta se taitaa olla ensi kesän asioita.

Sunnuntaina ajoin kotiin. Molemmat lapset huutaa ja nukkuu autossa vuorotellen. Ainolla oli jäänyt päiväunet väliin ja se nukahteli vähän väliä. Aunikin oli yliväsynyt, kun ei ollut millään malttanut nukkua kunnolla koko päivänä. Vain pieniä torkkuja, joten kävi varmasti ylikierroksilla, eikä saanut kunnon unta edes autossa. Huooh.

Sitten mä laitoin marsut häkkeihin ja palasin sisälle tekemään iltahommia. Aamulla kun mä meen marsulaan, niin katon yhteen häkkiin, että wtf, miksi siellä on kolme torttia, kun ei sinne kuulu kun kaks. Loput on 2 x black/white ja brindlejä. Ei helvetti... Apostolinmiekka oli viettänyt yön väärässä laumassa. Kymmenen viikon päästä nähdään vahingon laajuus. Siellä oli 4 ja 3v mummukat, yksi tosi läski 2v, loput kolme on 1-2v. Yhtä 1v lukuunottamatta kaikki on kyllä ennestään synnyttäneitä ja kaikki on samaa rotua, eikä pahasti edes sukua. Yhdellekään mä en kyllä ollut Apostolinmiekkaa mieheksi ajatellut (enkä noille vanhemmille yhtään poikuetta enää lainkaan), että nyt kyllä kyrsii pahasti. Örrimörri varmaan on ihan onnesta soikeana, jos saisi pentuja, kun se rakastaa kaikkia muidenkin naaraiden poikueita. Mutta ei-kiitos. Pistäkää sormet ristiin, ettei tästä nyt putkahda mitään.

keskiviikkona, marraskuuta 05, 2014

Hissin arki-ilta

Me ei juhlistettu Hissin synttäreitä mitenkään. Sai pusut ja rapsuttelut, niinkun meidän lemmikkilauman jäsenet saa aina. Muutaman kuvan räpsäisin tässä jälkeenpäin arki-illan meiningistä.

Hissi vaanii, muut keskittyy riekkumiseen.

No, eikö sitä porkkanaa nyt tule?

Anna. Tänne. Se. On. Mun.

Eikä muuten kukaan tule varastamaan mun porkkanoita.
Iso ahteri on hyvä parkkeerata lisäpalan päälle.

Saisinko minäkin pienen palan?






sunnuntaina, marraskuuta 02, 2014

R.I.P. Maailman Impaktori

Impsu oli nukkunut pois kunnioitettavassa 6,5 vuoden iässä.

Snif. :(

perjantaina, lokakuuta 31, 2014

Linnuilla vilu?

Tarttee tosiaan tilkitä se vanhan lukkopesän pyöreä kolo marsulan ovessa.
Aamulla oli talitintti marsulassa vastassa. Ei mulle välähtänyt mieleenkään, että siitä voisi mennä mitään sisälle. Näköjään voi.

Talitintit on kyllä hassuja. Ne tulee istumaan ikkunalaudalle ja koputtelee ikkunaa. :D

torstaina, lokakuuta 30, 2014

Wallstreet´s Leah 7 vuotta

Meidän iki-ihana Hissi on nyt 7v. Muistan, kun istuskelin koulussa jossain piirtotunnilla, kun piti harjoitella jotain äärimmäisen ufoa ohjelmaa opetella käyttämään. Satuin sitten siinä "vahingossa" selailemaan marsukasvattajien sivuja ja etsimään meidän laumaan kolmatta. Eihän kaksi ole lauma. Pitää olla kolmas, jotta voi seurata vielä paremmin laumaelämää. Wallstreet´s kasvattajan sivuilta sitten löytyi vapaa poikanen.

Muistaakseni oli itsenäisyyspäivän aatto, kun lähdin Vantaalta äitin luota ajamaan Ikaalisiin. Koukkasin Myyrmäen kautta hakemaan ystäväni meille viikonlopunviettoon ja sitten siitä marsua hakemaan. Kaverin asunnosta soitin, että nyt menee puoli tuntia ja nyt lähdetään. Kävi vain niin hassusti, että kaveri heilautti hissin koria jotenkin. Puoli metriä ennen alakertaa se pysähtyi. Eikä lähtenyt liikkeelle. Hissikopissa ei kännykkä kuulunut ja siinä jumitettiin puoli tuntia ennen kun päästiin pinteestä pois.

Marsu sai lempinimensä jo ennen tapaamista.

Hissimussu. Marsulan älypäällikkö Täti Heiluva Kaulaheltta.
Pus.

maanantaina, lokakuuta 27, 2014

Marsunpito, entäs jos allergisoidun?

Marsufoorumeilla ja Facebookin ryhmissä tulee vähän väliä vastaan kysymyksiä, mitä teen, kun olen tullut allergiseksi marsulle. Myynti-ilmoituksissa noin puolet tapauksista on "myydään allergian takia". Meidänkin kasvateiden kodeista tulee silloin tällöin kysymyksiä, jos allergiaoireita on ilmaantunut.

Tärkeää olisi tiedostaa, että allergisoituminen ei joka kerta välttämättä johdu marsusta, vaan marsulle elintärkeästä heinästä. Purupölu on toinen, joka saattaa aiheuttaa nuhaa ja tukkoisuutta. Heinästä marsut eivät voi luopua, mutta puruille on olemassa paljon muita vaihtoehtoja.

Harhaluulo:

Karvattomat marsut eivät aiheuta allergiaa.
VÄÄRIN. Eläinpöly on eri asia kun eläinten karvat.

Heinäasiat:

-Heinän laatu on avainasemassa myös ihmisen terveyttä ajatellen, jos marsut asuvat samoissa tiloissa ihmisten kanssa.
-Hyvä heinä on vihreää, raikkaan tuoksuista, pölyämätöntä. Heinäpussissa/paalissa ei ole mutapaakkuja tai hometta.
-Syysheinä aiheuttaa kuulemma vähemmän allergiaoireita.
-Heinien säilytys ja käsittely ulkona, jolloin pölyä ei tule sisälle.
-Kostuta heinien pinta kevyesti sumutepullolla ennen sisääntuomista.
-Heinät kaukaloon, marsut rakastavat kyllä heinissä pyöriskelyä, mutta se levittää heinäpölyä ilmaan.
-Heinille riittävän suuri heinäkaukalo, jotta heinää tarvitsee lisätä vain 1-2 kertaa viikossa.
-Heinäkaukalo auki vain siltä puolelta, josta marsut syövät. Tällöin heinää ei varise lattialle.
-Puristetut heinäkuutiot tuovat marsuille mukavaa virikettä, mutta ne eivät täysin pysty korvaamaan irtoheinää.

Marsujen asunto:

-Mitä hienojakoisempaa purua, sen pölyävämpää se on. Kutterilastu pölyää vähemmän kun puru.
-Haapahake ei pölyä juuri nimeksikään. Tosin sen imukyky on myös huono.
-Puupelletit. Löytyy kissanvessankuiviketta tai talonlämmityspellettiä. Imee hyvin, kolisee muovipintaa vasten äänekkäästi, on marsujen tassuille aika kova. Helppo siivota. Pienikin säkki painaa tuhottoman paljon. Varsinaista kissanhiekkaa ei saa marsuilla käyttää, koska marsut saattavat syödä sitä.
-Turve. Omaan nenään haisee tosi pahalle. Kuiva turve pölyää todella voimakkaasti, mutta sitäkin voi suihkepullolla kostuttaa pinnasta. Ihan paras imukyky, sitoo myös ammoniakin itseensä, jolloin pissanhaju vähenee. Kostutettunakaan imukyky ei juuri vähene. Turvetta myydään vaatimattomasti 25kg paalissa, mikä on kahden marsun talouteen naurettavan suuri.
-Pyyhkeet, matot ja muut tekstiilit. Tietää pyykkiä. Siisti, värejä ja kuoseja voi vaihtaa sisustuksen mukaan.
-Paras ratkaisu taitaa olla tekstiilialusta, jossa heinäkaukalon alla pissalaatikko. Pissalaatikossa pohjalla pieni kerros turvetta ja päällä puupellettiä. Marsut pissivät yleensä juuri siihen, missä viettävät eniten aikaa, eli syömässä. Suurin osa pissoista ja papanoista tulee tuurilla pissalaatikkoon, vaikka marsuja harvoin voi opettaa pissalaatikkoon. Pieni rikkaimuri päivittäiseen papananpoistoon on helppo ratkaisu.

Yleistä:

-Mikäli mahdollista, niin perheen ei-allerginen hoitaa heinien käsittelyn sekä siivouksen.
-Heinien käsittelyssä ja siivouksessa voi käyttää hengityssuojainta ja suojahanskoja.
-Marsujen häkki pois makuuhuoneesta.
-Marsuille niin suuri häkki, ettei erillistä irtijuoksutusta tarvitse harrastaa. Näin pöly pysyy vieläkin paremmin häkissä, eikä koko talossa.
-Jos häkki on siirrettävä, niin se kannattaa purujen vaihdon ajaksi viedä ulos tai muutoin sellaiseen tilaan, jossa pölyt on helppo siivota pois, esimerkiksi kylpyhuone.
-Häkin siivouksen jälkeen vaihdetaan vaatteet, pyyhitään pölyt ja lattia kostealla, jotta irtopöly ei enää nouse uudelleen ilmaan.
-Jos tavallinen tehdashäkki ei sovi olohuoneen sisustukseen, googleta erilaisia luovia häkkiratkaisuja. Vain mielikuvitus on rajana, kun ryhdytään rakentamaan marsujen asuntoa omin käsin.
-Marsujen käsittelyn voi jättää vähemmälle, mikäli tuntuu, että käsittelystä tulee oireita. Marsut eivät kärsi käsittelyn vähyydestä. Sylissä pitäminen ja rapsuttelu on vain yksi osa marsuharrastajan arkea. Marsujen puuhastelun seuraaminen on myös kivaa. Marsuilla on varmasti riittävän mielenkiintoinen elämä, jos niille antaa suuren tilan, virikkeitä ja lajitoverin.

Allergisen kodin muut vinkit:
-Ilmanpuhdistin tekee oikeasti ihmeitä. Meillä oli kaksi silloin, kun marsut vielä asuivat sisätiloissa.
-Miten hyvä imuri taloudessa on? Koska on suodatin pesty/vaihdettu viimeksi?
-Kylpyhuoneen kuivaamiseen tarkoitettu lasta sopii kodin siivoukseen muutenkin. Se ylettyy hyvin joka paikkaan ja sillä saa tehokkaasti irtopölyn ja karvat pois. Kostea riepu käärittynä lastan ympärille sitoo vielä paremmin pölyt itseensä. Imuria ei välttämättä tarvita ollenkaan.
-Hanki helposti puhdistettavia pintoja ja vähän pölyäviä materiaaleja (matot, sohvanpääliset, tyynyt, verhot).

Lisätietoa löytyy esimerkiksi Allergia- ja astmaliitosta.

Näistä vinkeistä ei taida olla haittaakaan, vaikka allergiaa ei olisikaan. :)

lauantaina, lokakuuta 25, 2014

Näyttely Sauvossa

Tälläkään kertaa meidän marsuiset eivät saaneet mitään. Yleiskunnossa huomaa uuden marsulan tuoneen stressiä. Lämpötilan aleneminenkin vaikuttaa. Seuraavan pellettisäkin joukkoon taidan kaataa kauraa lisäksi, jotta saavat lisää energiaa. En mä saanu esitettyä edes jalostusluokkaa Motivaattorille. Sen poika Eliminaattori lähti Pauliinan matkassa katselemaan vähän uusia maisemia. Mä en muistanu Pauliinalle sanoa, että odottaa sen jalostusluokan verran. Pauliina hilpaisi paikalta oman tuomaroinnin jälkeen kun tuli pyllyn alla, kun kerrankin pääsi ajoissa. Harmi, koska en mä olis ilmottanu Motivaattoria enkä Eliminaattoria näyttelyyn ollenkaan muuten. Motin jalostusluokka oli ainoa syy ottaa se edes mukaan. Noh. Ehkä sillä on jo vuoden jalostuseläin pisteet kasassa? En tiedä. Voi olla, että ei riitä, kun tällä kertaa oli Suskin baldwineista ryhmä. Hmm...

Huomenna on Lemmareiden vika ilmopäivä. Mitäköhän sinne koittais arpoa?

Tein ekan harjoitusarvostelun tänään. Toivottavasti jatkoa tulee pian! :)

keskiviikkona, lokakuuta 22, 2014

Patteri + Meteori = S-poikue

Vihdoinkin odotetut pirpanat syntyivät. Maailman Patterin toinen poikue FI MVA Maailman Meteorin kanssa. Kolme brindleä naarasta ja yksi brindle uros. Yksi naaras näyttää todella hienolta. Kuolleena löytyi vielä viides ja se olisikin ollut tsw naaras.

Tämä olisi sitten S-poikue. :)

maanantaina, lokakuuta 20, 2014

Silmätulehdus

Kappas, pitkästä aikaa silmätulehdusta meillä. Camparin silmä vuoti ja punotti hieman sekä oli pinnaltaan aavistuksen harmahtava. Campsu vähän siristeli silmiään. Ei pitkään aikaan ole kukaan saanut heinästä (puhdas oletus) tökkäystä. Onneksi sattui olemaan tuore silmätippapullo kotona, joten ei tarvinnut lääkäriin lähteä. Tippoja on laitettu nyt vasta kaksi päivää ja silmä on likimain terveen näköinen jo. Jee! :)

Patteri ei vaan synnytä. Tänään sen liikuminen oli jo silminnähden hankalaa, joten eiköhän se pian synnytä. :) Jännää. Reipas ja ahne mamma. Pus.

lauantaina, lokakuuta 18, 2014

Jäätävää!

Mä vihaan talvea. Oikeesti. Mikään ei oo kamalampaa kun kylmyys. Tai on, kylmä ja märkä on pahempi kun pelkkä kylmä. Siellä on maa huurussa ja auton sai raapia jäävuoren sisältä esille.

Marsulan siivoaminen on nyt astetta vaikeampaa. Edellisessä marsulassahan kottikärryllä pääsi sisään. Sitä oppi siivoamaan vähän niinkun hevosten karsinoita. Aiemminhan meilllä laitettiin jätesäkkiin ja jätesäkit kannettiin pois. Nyt joutuu palaamaan samaan systeemiin. Paits, että tilaa häkien välissä on vähemmän kun missään aiemmin ja ovea ei voi pitää auki kovin kauaa, kun sieltä tulee jäistä ilmaa sisään.

Lämpötilaongelma marsulassa on alkanut olemaan ei-ongelma. Nyt on patteri saatu säädettyä siihen kohtaan, että pitää sen 15-17 asteessa. Pakkasessa on se hyvä puoli, että ilmankosteus ei ole enää niin korkea, että ilmankuivain huutaisi jatkuvasti. Kosteus oon jäänyt siihen 55-60%.

Marsulassa odotetaan kovasti Patterin synnyttämistä. Isänä iki-ihana Meteori.

Vähän olen pohdiskellut, josko toisi sen ison puuhäkin sisälle ja laittaisi yhteen kerrokseen lemmikkimussukkanaaraat ja toiseen kerrokseen lemmikkimussukkaurokset. Pohjustaisi koko homman pyyhkeillä, niin saisi rapsutella noita marsuja joskus menemättä ulos asti. Ainokin saisi enemmän pidellä marsuja, kun se niin mielellään tulisi aina marsulaan mukaan.

keskiviikkona, lokakuuta 15, 2014

Tulevia poikueita

Marsumäärä on ollut laskussa jo pidempään. Vuosi sitten eläimiä oli hetkellisen poikasbuumin kohdalla noin 80-90. Eläimiä on tällä hetkellä 58. Näin vähän meillä on ollut marsuja muistaakseni viimeksi Ikaalisissa. Näistäkin myytäviä on parikymmentä. Marsumäärän vähyys johtuu tietenkin viime kevään epäonnesta, jolloin naaraat eivät tiinehtyneet ja nuoret menivät "vanhaksi" astutusta varten. Nyt ollaankin sitten etsitty ahkerasti aikuisille naaraille uusia koteja. Kyllä harmittaa kovasti, kun niin moni erisukuinen Todella Hieno Naaras on jäänyt käyttämättä tämän takia. En uskaltanut laittaa enää urokselle uudellen, ettei vain kävisi huonosti. Tosin onhan meilläkin muutama ensisynnyttäjä venähtänyt sinne 1v5kk ikään asti, eikä mitään vaikeuksia ole ollut.

Yhdistettynä jo kauan aikaa sitten Patteri ja Meteori uusintaparina ja Patterin masu on NIIN valtava. Mä odotan sen synnyntävän ihan viikon sisään. Siinä on tulossa uuden marsulan ekat vauvat. Tästä yhdistelmästä sentään on odotukset korkealla. Tässä on ensimmäinen pariskunta, josta teen tismalleen saman yhdistelmän toiseen kertaan. Jos naaraalla on kahdet poikaset tehty, niin aina on ollut poikueilla eri isät. Ekasta poikueesta tuli hienot urokset ja huono naaras. Josko nyt saisin hienot naaraat?

Tulevat abylapset:

29.8.
Maailman Wisionääri + Maailman Wattimittari

11.10.
Maailman Piipari + Apostolinmiekka
FI MVA Maailman Huippukondiittori + Apostolinmiekka
Maailman Zoolanderi + Maailman Tsaari
Maailman Kirjuri + Maailman Tsaari
Maailman Fariinisokeri + Maailman Hovimestari
Maailman Feidari + Maailman Duploinsinööri
Sekä himmypari Maailman Onnen Jemmari + Maailman Vanhin Mysteeri

-Wisi ja Watti saattaa tuottaa suklaata, todennäköisesti kuitenkin ei. Tulee brindleä valkoisilla merkeillä.
-Piipari+Ap ja Huippis+Ap tekee hienoja suklaakantajia. Tuurilla saattaa ehkä olla mahdollista saada myös suklaata, mutta Ap:n suklaakantajuusmahdollisuus on pieni. Piiparille toinen pentue.
-Zoo ja Kirjuri Tsaarin kanssa tekee myös suklaakantajia. Kirjurille toinen pentue.
-Fari ja Hovi tekee toivottavasti mulle kivoja mustia naaraita.
-Feidarista ja Duplosta saadaan torttia! Pus!

Jemmarin ja Valtsun pistin asumaan alakertaan, joten toivotaan, että talvi tummentaa Valtsun merkit ja päästään näyttelykehiin jollain lailla mielekkäästi.

maanantaina, lokakuuta 13, 2014

Myynnissä

En ota varauksia syntymättömiin poikueisiin.

Lue ennakkoon KAUPPAKIRJA!

Kerro hieman itsestäsi ja mahdollisesta marsukokemuksestasi. Millaisen kodin sinä voisit tarjota näille kullannupuille. Marsut etsivät elinikäistä rakastavaa kotia (4-6v), lämpöistä syliä, voikukkapusuja ja huolenpitoa. Marsu on laumaeläin ja tarvitsee toisen marsun seurakseen. Marsun mukaan tulee sukutaulu, hoito-ohjekansio ja pussi tuttua ruokaa. Poikaset 60€, aikuiset 50€. Vastailen mielelläni kysymyksiin ja autan parhaani mukaan myös myynnin jälkeen koko marsun eliniän ajan.

Alaikäiseltä huoltajan yhteydenotto. Yhteydenotot sähköpostiin maailmalla@gmail.com / Aida Depner. Marsut ovat Hauhon Eteläisissä, mutta joskus kuljetus voi olla mahdollinen bensakuluja vastaan lähimaastoon esim. Lahti/PK-seutu. Hämeenlinnassa käyn melkein päivittäin. Kuljetus järjestyy välillä kauemmaksikin esimerkiksi näyttelyiden yhteydessä.

lauantaina, lokakuuta 11, 2014

Valoa pimeyteen

Ostin tässä jokunen viikko (!?) sitten sellaiset pienet aurinkokennolamput. Oli Bauhausissa 11,90€ / 10kpl. Marsulaan ei paista talon ikkunoista tuleva valo, joten näin pimeällä sinne on todella vaikea löytää. Arvatkaa muistanko mä sitä otsalamppua ottaa mukaan marsulaan mennessä, kun vielä on valoisaa. Sitten mä rönyän turvallani takaisin pimeässä, kun se maa on kaikkea muuta kun tasainen. Enkä mä tykkää otsavalosta ylipäätään. On jotenkin niin "viritelmän" oloinen hätävararatkaisu valon vähyyteen.

Laitettiin niitä Ainon kanssa sitten pitkin pihaa. Tarkoitus oli laittaa niitä sinne sellainen pieni polku. Nehän ei siis oikeasti valaise mitään, mutta lähinnä merkitsevät sen järkevän kulkureitin, jotta voin suunnistaa lampulta toiselle mennen tullen.

Ihmettelin jo ekana iltana, että on se kumma, ettei ne valaise ollenkaan. Ei pala yksikään tuikku. Aika huonoja lamppuja? Pitäiskö palauttaa? Tai jos ne vaan on niin surkeita valoja, että vaativat pakosta kunnon auringonvaloa. Eli eipä ollut mitään riemua.

Tänään sitten koin valaistuksen ja päätin tutkailla lamppua tarkemmin.

Irroitin pääliosan ja napsautin ON/OFF kytkimen ON-asentoon... Mä en ole edes blondi...

perjantaina, lokakuuta 10, 2014

Tunnearvoa

Sopiva postaus tähän Särmiksen kuoleman jälkeen, vaikka näitä asioita ajattelin jo paljon aiemminkin.

Marsesterilla oli oma näyttelylauta. Mustaa krepattua puuvillasamettia. Olin ommellut omin pikku kätösin siihen reunaan rypytyksenä sievää pientä valkoista pitsiä. Se sopi Marsesterille kuin nöpönenä pienelle marsulle.

Marsesterilla oli yksinoikeus siihen lautaan. Marsesteri oli meidän eka marsu ja se oli meidän eka näyttelylauta. Se oli Marsesterin Oma Näyttelylauta. Se ei tainut koskaan esiintyä muun laudan päällä.

Hammastelijalla (myöskin kuollut) ja Hissillä (elossa) oli myös omat laudanpääliset. Ne oli suunniteltu jo leveliä paremmiksi, kun oli tehty vaihdettaviksi tarranauhalla. Hissiä ei enää näyttelyihin viedä, mutta Hissin ja Hammastelijankin laudanpääliset on vielä tallella. Niiden kanssa ei oltu niin tarkkoja, joten ne saattaakin vielä joskus tulla käyttöön.

Marsesterin kuolemasta on jo kauan, mutta löysin sen laudan muuttokamoja pakatessa.

Pyörittelin sitä lautaa pariinkin otteeseen roskasäkin yläpuolella. Joskus puhuttiin, että Marsesterin näyttelyuran loppuessa Särmäri saa sen käyttöönsä. No ei saanut. Kukaan muu marsu ei voi koskaan olla Marsesteri.  Miten yhden laudanpalan roskiinheittäminen voi tuntua niin väärältä? Mä tiedän, ettei kukaan muu marsu tule koskaan istumaan sen laudan päällä, vaikka mä säilöisin sitä seuraavatkin seitsemän vuotta. Ei Marsesteri tule sen säilyttämisestä takaisin. Silti...

Laudasta irtosi Marsesterin karvaa.

Pakkasin sen mukaan kehyksien ja kuvien seuraksi.

torstaina, lokakuuta 09, 2014

RIP: Hymy ja EPET Maailman Särmäri

Tänään aamulla jakelin heiniä ja pellettejä ja Hymy kipitteli iloisen kiireisenä kohti kuppia. Pomppasi jotenkin hassusti (varmaan koitti pukitella) ja muksahti kyljelleen. Eikä päässyt ylös. Pari kertaa. Se oli sitten se merkki, että tänään on päivä, jolloin Hymyn tulee poistua. Se oli laihtunut ja alkanut kulkemaan vähän selkä köyryssä, joten osattiin odottaa tätä päivää.

Särmäri puolestaan oli kevään pellettiepisodin jälkeen huonossa kunnossa, mutta tuore heinä korjasi kaikki krempat. Olin niin onnellinen, että Särmäri sai maistaa kesän vielä kuudennenkin kerran. Se oli jo sokea, mutta kulki uskollisesti nenä Hissin perskarvoissa. Nyt syksyllä Särmiksen karvat harvenivat ja se pureskelikin karvojaan pois. Epäilen tämänkin liittyvän pellettiepisodiin, että siitä on joku jäänyt vaikuttamaan vielä elimistöön, koska se joi ihan hirmuisen paljon.

Särmäri ja Hymy olivat kaverit. Mielellään makoilivat lähekkäin, vaikka molemmilla oli jo syksyllä omat "henkivartijat" unta lämmittämässä. Hymyn henkivartijana toimi Pleini ja Särmiksellä Matahari.

Samalla kertaa rauhallisesti porkkanaa rouskutellen nukahtivat pois. Harmi, että Hymystä ei tullut koskaan otettua mitään yksittäiskuvia tai mitään kovin edustavaa.

Hymy kesällä 2013.

Hymy viime syksynä.

Tästä se kasvatus alkoi 18.4.2008

Pikku-Särmis

Kuka tunnistaa kansikuvatytön?

BFF: Särmis ja Hissi

Sisko ja sen veli.

Särmärin tytär ja tyttärentytär ja ja ja... Tosi ISO mummu. :)

Hyvää matkaa Särmis. Kerro äitilles (Marsesterille) terkkuja!

maanantaina, lokakuuta 06, 2014

Paljon tekemistä!

Tässä on ollut tosi monta asiaa, mistä on tehnyt mieli kirjoittaa postauksia. Uuden marsulan käyttö. Laumaelämä. Ekat siivoukset. Laumakokoonpanot. Myytävät marsut... Niin paljon kaikkea.

Mehän tehtiin oma muutto kuun vaihteessa ja talo ei vielä ole valmis. Nyt vaan on niin sekavaa etten mä ole vieläkään kaivanut omaa konettani esille. Keittiössä ei ollut tasoa (uuni+liesi+tiskiallas) neljään päivään. Tosin hanaa ja tiskiallasta/viemäriä ei ole vieläkään kytketty. Putkaria odotellessa... Talossa ei ole vielä yhtäkään ovea. Ylipäätään oven karmit on kahdessa oviaukossa.

Marsulassa on opettelua taas uuden "lämmitysjärjestelmän käyttö." Tuolla on patterit ja ilmankuivain. Ilmankuivain tuo aluksi saman lämpöistä ilmaa kun mitä ympärillä, mutta hyvin äkkiä alkaa puhaltamaan lämmintä ilmaa. Lämpötila onkin ollut suurimmillaan 23. Toisaalta ovea avaamalla saa viileämpää ilmaa sisään, mutta samalla se tuo kosteaa ilmaa sisälle ja ilmankuivain tuulettaa aina vaan kuumempaa yrittäessään kuivattaa ulkoilmaa. Toisaalta kerran jätin ikkunan raolleen ja ilmankuivaimen pois päältä, niin aamulla lämpö oli 11 astetta. Marsuparat. Patterissa on termostaatti, mutta sehän ei kerro asteita vaan tehon. Noh, nyt kahden viikon harjoittelun jälkeen lämpötila on ollut 16-19 astetta.

Omput ei kelpaa. Kummallisia nirppanokkia. :D Porkkanaa sen olla pitää.

Siivous on oletettua helpompaa. Häkkimäärä on sama, mutta neliöitä vähemmän, joten ihmisellä on siellä ahtaammat olot kun vanhassa marsulassa. Neliöistä johtuen mä haluan siitä kyllä yhden häkin pois. Marsumäärän vähennys siis jatkuu, jotta sen pienimmän kerroshäkin saa tyhjäksi.

sunnuntaina, syyskuuta 21, 2014

Marsulan muutto

Olo on kun jyrän alle jäänyt. Kuvia tulee myöhemmin, nyt täytyy jo rientää laittamaan muita kamoja sekä marsulan loppuja tarvikkeita.

Takareidet ja selkä on sen tuntuinen, että on tullut kannettua. Niska niin jumissa, että ei vasemmassa kädessä veri kierrä. Apuna oli ihanainen Meri. :)

Uusi marsula on neliöiltään siis paljon pienempi. Häkkimäärä pysyi samana, joten marsujen olosuhteet eivät ole muuttuneet. Näin ihmisen näkökulmasta mun on päästävä eroon nyt kyllä vähintään yhdestä kerroshäkistä. Se on ahdas. Marsuja onkin myynnissä useampi.

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2014

Lahjontaa

Haluisko joku tulla auttamaan marsulan muutossa lauantaina?
Mä voin tarjota esim jotain tämmöistä kakkua.


maanantaina, syyskuuta 15, 2014

Muutto lähestyy

Marsulan muutto on ensi lauantaina, koppi on maalattu nyt sisältä valkoiseksi. Kanat muutti eilen. Jänskättää, kun pikkuhiljaa tässä kaikki valmistuu ja me ihmisetkin päästään muuttamaan kohta perässä!

Kanatarinoita löytyy http://maailmankotkotukset.blogspot.fi/

lauantaina, syyskuuta 13, 2014

Naaraslaumat

Myynnissä siis toimivat naaraslaumat.



Maailman Oikeuslääkäri ja Juli

Maailman X-boxeri, Maailman Teatteri ja Wicked Witch

torstaina, syyskuuta 11, 2014

Nordic 2014 Norjassa

FI MVA Maailman Aleksanteri

Maailman marsulasta lähti tänään yksi marsutin Norjaan Katjan mukana. Komia poika, mutta pentuja meillä Aleksista on jo riittävästi. Toivottavasti tekee hienoja poikasia sielläkin. :)

Siinä se meidän pikkukunkku matkustaa. 

sunnuntaina, syyskuuta 07, 2014

Tämmöinen tönö

Paikoilleen tipautetusta kopista kuvia.




Hehkeetä. Eikö? Istuu maisemaan noiden roskakasojen kanssa. Ihan tiedoksi, että roskakasoille tilataan oma jätelava sitten kun talon remppa on loppu. Voidaan kerätä kaikki roska lavalle poisvietäväksi sitten yhdellä kertaa.

Graffiteilla on tapana lisääntyä. Minne ilmaantuu yksi, sinne pesiytyy pian lisääkin niitä. Toivottavasti ne ei sikiä meidän pihalla sentään. Pitäiskö toi maalata piiloon pian vai jaksaiskohan sitä katsella talven yli?

Nojoo. Ei ole mikään pihan kaunistus, mutta ajaa asiansa. Se suoristetaan nyt ennen kun marsut muuttaa, ja rakennetaan siihen jonkinlaiset portaat sekä pieni luiska kottikärryjä varten. Sisältä varmaan maalataan valkoiseksi, jotta on tilavampi ja valoisampi. Näin tyhjä se ei tule tämän jälkeen enää koskaan olemaan, joten jos se meinataan maalata, niin se täytyy tehdä ennen marsujen muuttoa. Katsotaan, josko myöhemmin jaksetaan laittaa siihen puuvuoraus ja maalata siitä punainen valkoisilla puitteilla sekä rakentaa feikki harjakatto. Vai maalaisko vaan ton nykyisen kuoren? Hmm... No tämä talvi mennään näin. Toivotaan käden kyynerpäitä myöden ristissä, että lämpö piisaa ja vesi pysyy ulkopuolella. Myyjä näin vakuutti, mutta käyttökokemus ensi talvena sen sitten kertoo.

Mutta millon marsut muuttaa?

Apukäsiä? Anyone? Kahden viikon päästä viikonlopun projekti? Olis häkkien ja tarvikkeiden perusteellinen pesu samalla. Syyhyääkö jonkun sormia päästä kuuraamaan mun häkkejä, juomapulloja, kuppeja ja tarvikkeita?

perjantaina, syyskuuta 05, 2014

Uusi marsula on saapunut!

Perjantaina se tapahtui! Uusi marsula saapui! Unohdin ottaa kameran mukaan tai edes puhelimella kuvia. Onneksi oli jääny "valvontakamerat" päälle. :D

Siinä se "kaunokainen" saapuu.

Kääntyy.

Kääntyy

Kääntyy

Kippaa

Lisäkuvia ja tarinaa myöhemmin.

maanantaina, syyskuuta 01, 2014

Uusi marsula ostettu!

Me muutetaan kohta ikiomaan kotiin. Remppa alkaa olemaan loppusuoralla. Meidän näkökulmasta siis loppusuoralla, joku muu saattaa tuumata remontin vasta alkaneen. Meinaan nyt ollaan siinä vaiheessa projektia, mitä ihmiset yleensä kutsuu remontoinniksi. Maalaamista, tapetointia ja laminaatin asennusta on pääasiassa enää jäljellä. Taloon ei kuitenkaan marsut mahdu sisälle. Siellä ei myöskään ole autotallia, jossa marsut voisivat asustaa samalla tavalla kuin nyt. Navettaan en marsuja halua missään tapauksessa laittaa, koska navetasta ei koskaan saa niin tiivistä tilaa etteikö sinne hiiri tai rotta löytäisi tietään. Oxbow on turhan kallista pöperöä hiirille syötettäväksi sekä ihan periaatesyistä mun marsulassa on vain yhtä jyrsijälajia.

Piti kehittää siis toisenlainen ratkaisu. Monella kasvattajalla on työmaakoppi eläintilana. Nyt sellainen saapuu meillekin. Työmaakoppi ei ole mikään pihan kaunistus. Etenkään tämä yksilö, kun on kaikenlisäksi vielä sievä graffitti kyljessä. Maalataan se punaiseksi valkoisilla puitteilla kuten muutkin piharakennukset on. Joku kaunis kesä tehdään siihenkin sitten harjakatto, jotta sopisi vielä paremmin maisemaan.

Koppi on siis maksettu ja todennäköisesti on pihassa perjantaina. Marsut muuttaa... muutaman viikon päästä sitten. Ehkä. Toivottavasti. Mahdollisesti.

Ihan vähän vaan stressaa tämä ruokintapuoli sitten siellä. Nythän meillä on tässä kunnan vesijohto. Tuolla on oma kaivo. Toivottavasti ei niillä mene masut sekaisin vedenvaihdoksesta. Mun suu maistaa selkeän eron veden maussa, joten todennäköisesti marsut vielä tarkemmin.

perjantaina, elokuuta 22, 2014

Inspiraatiota!

Meidän kasvatti on ollut inspiraation lähteenä puiselle lelulle!

http://karvaistennaisten.blogspot.fi/2014/08/puu-mimmi.html

Onko muuten ihan älysöpö!! Jotenkin kokonaisuus on niin hellyyttävä. Nenästäkin on saatu niin suloinen. Tuitui. Kelpais varmasti meidän Ainollekin leluksi. Sillä on vedettävä amppari ja se on ihan huippu.

torstaina, elokuuta 21, 2014

Pahaa mieltä ja taisteluhaavoja!

Mä olin terottelemassa viikatetta toissailtana. Tarkoitus mennä niittämään marsuille heinää. Ei olisi tarvinnut terottaa, oli ihan terävä. Nostin kättä hiomakiven kanssa vähän huolimattomasti ja terä upposi etusormeen kun kuuma veitsi voihin. Syvälle. En edes tajunnut sitä heti, kun ei se sattunut edes ollenkaan. Ei sattunut edes siinä vaiheessa, kun kylmäsin sitä vesihanan alla vartin. Sattui vasta illalla ja alkoi kuumottamaan ja tuntumaan semmoista jomotusta. Näköjään olen osannut teroittaa sen hyvin.

Marsuilla puolestaan oli eilen paha mieli illalla. Kävin hakemassa syksyn ekan heinäpaalikuorman ja annoinkin siitä sitten iltaruuat. Tokihan ne meni riemuissaan syömään ja maistelemaan uutta ruokaa, mutta vesien laittamisen jälkeen sammutin radion ja olin pois menossa, ni kamala huuto vaan jäi perään. Vinkkasivat selkeesti, että jotain puuttui illalisen menyystä. :D Tuoreheinää oli siis vähemmän ja tokihan ne oli jo siinä vaiheessa syöty.

lauantaina, elokuuta 16, 2014

R.I.P. Ohjus

Ohjuspalleroinen ei selviytynyt ripulista. Se oli eilen pakko lopettaa, kun oli kunto romahtanut aamun ja illan välissä niin hurjasti. Sillä oli ihana otsatukka, kaunis pää, pehmoinen turkki ja suloiset silmät. Se oli vikkelä kun ohjus. Ei mikään nahjus. Ihana mussukka. Pus.

Nuorempi Feidari taas selviytyi hyvin ja oli eilen illalla jo roikkumassa kalterin reunalla muiden kanssa samassa rivissä. Huh, sentään toinen selvisi.

Muita mahaongelmaisia ei ole ollut. Mitäköhän lie syöneet pahaa? Asuivat eri laumassa kuitenkin. Meillä on ruokinta edelleen pelkällä tuoreheinällä. Pellot meillä on hyvinkin sekalaista heinäkasvia sekä ohdaketta, nokkosta ja muuta rikkaruohoa. Voi olla, että sen seassa on ollut jotai mikä ei olisi ollutkaan hyväksi syödä. Näin muuten aika harvinainen ajankohta vatsaongelmille, kun ei meillä koskaan ole ollut kesäaikaan (tuoreheinään totuttamisen jälkeen) edes löysiä papanoita kenelläkään. Kaikki masuvaivat on olleet "sisäruokintakauden" vitsauksia.

torstaina, elokuuta 14, 2014

Ripulimarsuja

Miksi ne vitsaukset iskee vain tärkeimpiin marsuihin?!?

Eukkolaumassa (=lemmikkimussukkapallukoiden valtakunta) Ohjuksella on masu ihan löysällä ja raukka on ihan apaattinen nyt toista päivää. Tukiruokinnalla on menty. Oma ruokahalu löytyy, mutta äärimmäisen vähäinen. Heinänjaossa se kyllä kipittelee kasalle muiden perässä ja närkkii vähän hissukseen jotain. Kipulääkkeellä ei huomattavaa vaikutusta, joten sitä en sitten antanut kun sen yhden testiannoksen.

Toisessa laumassa Marsesterin tyttärentyttären...tytär Feidari on myöskin ripulilla. Siitä poikueesta mulla on onneksi kaksi naarasta kotona, mutta tämä on se pikimusta kaunotar. Turkiltaankin nätimpi, kun kukaan muu Marsesterin jälkeläisistä vielä tähän mennessä. Mutta sitä linjaa mä en ole kasvattanutkaan turkin takia, vaan tunnesyistä. Feidaria nesteytin eilen 10ml, kun tuntuikin jo turhan kevyelle. Hyvin se ulvoi vastalauseita, mutta kiusaaminen kannatti, koska tänään se hyppelehti myöskin oma-aloitteisesti syömään. Syömisvauhti tosin on ihan yhtä apaattinen kun Ohjuksellakin, mutta sentään on kiinnostusta ruokaan ja syö. Tukiruokaa on Feidarillekin annettu, mutta sen tukiruokinta on lähinnä mössön roiskimista pitkin seiniä. Ei ole kauhean yhteistyöhaluinen syömään.

keskiviikkona, elokuuta 06, 2014

Lämpöä piisaa

Tänään aamuruokinnalla menin marsulaan ja tuumasin niille, että ompas täällä viileää! Jaoin heinät ja pohdin, että pitäiskö marsulan ovi sittenkin laittaa kiinni, jotta viileys pysyy sisällä ja lämpö ulkona.
Mikä viileys?!?
Marsulan lämpömittari näytti 23 astetta! Piti katsoa parikin kertaa uudelleen, että huijaako mun silmät nyt näin pahasti, kun sinne mennessä oli tosiaan sellainen fiilis, että ihana viileys!

Mä tykkään lämpimästä. Etenkin nyt, kun vauva on jo mahan ulkopuolella. Marsut vaan makaa päivät, eikä päivälläkään ruoka maistu. Illalla ovat virkkuja ja yön aikana syövätkin likimain kaiken mitä näkyy.

perjantaina, elokuuta 01, 2014

Muotovalioita

Kaksi uutta muotovaliota

FI MVA Maailman Meteori
FI MVA Maailman Sopupeluri

Pus.

tiistaina, heinäkuuta 29, 2014

Pellettiä postiin?

Viimehetket tilata halvemmalla postimaksulla esim Oxbown pellettejä, C-nappeja ja heinäkakkuja! Kaikki toimituskulut on pakettiautomaatteihin 5€.

www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi

sunnuntaina, heinäkuuta 27, 2014

Synnytyskertomus osa 2

Noniin! Tyttö tuli vihdoinkin!

Mähän olen jo kaks viikkoa odottanut tätä syntyväksi. Joka päivä. Esikoinen tuli viikolla 38+1, joten olisi kuvitellut, että kakkonen tulee aiemmin. Syntymäpäivä oli kuitenkin 38+6. Supistuksia oli ollut kans pari viikkoa "säännöllisesti kerta tunnissa". Joka kerta toivoin, että tulis nyt seuraava supistus pian ja voi kun se sattuisi! Oon mä aika outo.

Maanantai-iltana kävin vielä saunomassa, söin jätskiä ja menin nukkumaan joskus yhdentoista aikaan. Tylsistyneenä, että ei vieläkään tapahdu mitään. Yöllä heräilin supistuksiin ja oikeastaan kolmen supistuksen jälkeen oli pakko nousta ylös. En mä siinä kohtaa vielä uskonut, että on tosi kyseessä. Oli vaan epämukavaa maata, joten sen takia tulin käppäilemään. Kello oli 0.47, ku nousin ylös ja katoin kelloa. Ryhdyin kyllä toiveikkaana heti merkkaamaan aikoja ylös. Supistusten väli oli heti ylösnousemisen jälkeen noin 8min. Ne oli vähän epämääräisiä, kun joskus sattui enemmän ja joskus ei.

Tunnin päästä väli oli sitä viittä minuuttia ja herätin Mikan, että se on nyt unet nukuttu tältä yöltä. Mika keitti kahvit, käytti koiran pihalla ja Mika herätteli Ainon. Mä vaan puhaltelin ja olin. Harvinaisen "seesteinen" olotila supistusten välissä. Kattelin autossa ännykästä väliaikoja ja oli 4-5min. Monta kertaa Mika kyseli matkalla, että onko kiire, miltä tuntuu, pitääkö ajaa lujempaa. Koitin sanoa, että ihan vaan nopeurajoitusten mukaan ajelet ja kaikkiin kurveihin ja mutkiin pitää mennä tosi hitaasti. Ihan kun olisi heppatraikku perässä. Minä ja mun masuni EMME arvosta ylimääräisiä G-voimia. :D :D Taisi Mikalla olla mielessä vaan kauhukuva yhden tutun synnytyksestä ei-niin-monta-päivää-sitten, kun vauva syntyi 10km ennen sairaalaa. Ei edes ambulanssi kerennyt siinä vaiheessa paikalle.

Noh. Sairaalassa kirjattiin meidät sisälle 3.05. Alkulöpinät ja tutkimukset kesti mun mielestä tosi vähän aikaa. Kuitenkin pääsin ammeeseen "vasta" puol neljä. Juteltiin ja naureskeltiinkin siinä supistusten välillä kätilön kanssa, kun se otti niitä käyriä ennen veteen pääsyä. Hetken aikaa kyllä mietin, että haluanko mä ammeeseen vai en, kun kuulin, että sinne asti ei ilokaausun piuhat yllä. Perhana. Eikä sinne saanut synnyttää. Perhana. Mä kuitenkin sinne pulahdin. Amme vauhditti hommaa ihan reilusti. Mika lähti viemään autoa oikeammalle parkkipaikalle ja se on tosi tosi lyhyt matka. Yhdet ovet pihalle ja istuu vaan autoon. Se oikeakin parkkipaikka on tosi lähellä ja mä sanoin jo ajaessa, että ajaa sinne vaan. Mä voin ihan mielelläni kävellä. Jokatapauksessa sen auton vientimatkalla mulla tuli monta kertaa tosi ikävä sitä. Siinä vaiheessa, kun Mika tuli takaisin, ni taisin jo tuumata, että ei oo mahdollista, että nyt jo tekis mieli ponnistaa...

Tasan neljältä soitettiin kelloa, että jos ei sinne altaaseen saa tuupata, ni mun on tultava pois. Myöskin sen takia, että mulla alkoi olemaan todellinen ikävä sitä ilokaasua. Vedet meni sinne ja mut sai suurinpiirtein nostaa ja kantaa ammeesta pois synnytyssängylle. Sekin meni mun mielestä ihan minuutissa, mutta papereiden mukaan viittä yli sain sitten kaasun ja luvan ponnistaa. 7min myöhemmin tämä tuorein Nööli sitten syntyi. Tuli nyrkki kaulalla. Noh, kuka sitä mielellään täysin pää edellä tuntemattomaan sukeltaa. Mä olin toivonut, että ei yhtään ylimääräistä piikkiä missään vaiheessa ja toive toteutui. Nööli sai pakollisen K-vitamiinin, mutta se onkin ihan perusteltua.

Nööli oli rinnalla makoilemassa pitkään ja vähän harjoitteli imemistäkin siinä. Hirmu virkeä ja availi ääntään pitkän aikaa. Puolitoista tuntia kai siinä sitten vierähti, kun kello oli jo kuuden pintaan, kun Nööli puettiin ja kapaloitiin ja mä käppäilin vessaan ja muuta. Osastollekin kävelin synnytyssalista omin jaloin ja vointi oli tosi hyvä.

Kotona on melkoinen hulabaloo, kun Ainoa kiinnostaa kamalasti vauva ja sen tekisi mieli tutkia sormia, varpaita ja korvia. Muutenkin ihmettelee pientä ja makustelee sanoja pikkusisko ja isosisko.

Sairaalassa mä vaan makasin, kun Nööli halusi viettää aikaa rinnalla. Sama meno näköjään jatkuu kotonakin. Nukahtamisen hetkellä täytyy valita käykö syömässä, suihkussa vai vessassa. Kaikkea ei ehdi. Edes marsulaan. Onneksi Mika on hoitanut TÄMÄNKIN viikon siivoukset. Olen niin onnellinen tuosta miehestä, kun jaksaa hoitaa mua ja mun elukkalaumaa sekä tehdä remonttia samaan aikaan uudella talolla. Pus.

lauantaina, heinäkuuta 19, 2014

Myytävien päivitys

Katso myytävät tunnisteella uusin myyntipäivitys

perjantaina, heinäkuuta 18, 2014

Siivoustahti

Mä kun siivoan marsulaa yksin tämän valtavan mahan kanssa, niin tahti on puoli tuntia per häkki. :D Voitte laskea mikä olisi marsulan siivouksen kesto, jos Mika ei olisi auttamassa. Häkkejä on 17...

torstaina, heinäkuuta 17, 2014

Marsunostajia ja marsunostajia...

Piti tulla keskiviikkona marsunhakijat. Oltiin viikonloppuna viestitelty ja varattu naaraspari ja ostaja olisi ollut valmis hakemaan ne jo maanantaina. Maanantaiksi mulla oli jo ohjelmaa, neuvolakäyntiä ja Mikalla kaikkea remppajuttua, niin en niin pian sitten ehtinyt. Mulla on myöskin tapana, että marsua ei voi tulla hakemaan ihan välittömästi lähipäivänä. Pieni odottelu tekee hyvää ja varmistaa vielä sen, että se ei tosiaan ole aivan hetken mielijohde.

Mä muistelin, että oltiin puhuttu keskiviikkoillasta ja koko illan sitten odottelin enkä lähtenyt edes kauppaan. Illalla sitten seitsemältä katselin sähköpostia uudelleen, että ai kappas aamusta puhuttiinkin. Ei kuulunut ostajaa. Eikä vastannut sähköpostiinkaan, kun kyselin perään, että mä ihan kuvittelin että tästä viikosta puhuttiin.

Sitten on niitä ostajia, jotka haluavat kaksi samaa sukupuolta samasta poikueesta. Sisarukset siis. Joko urospari tai naaraspari. Todennäköisyys, että syntyisi tällainen duo ja vielä myytäväksi on aika pieni. Kunnioitettavaa sitkeyttä on kaksi ostajaa osoittanut odottaessaan tällaista paria. Toinen helmikuusta toinen vähän myöhemmin keväällä. Nyt onneksi sain puhuttua toisen ottamaan eri poikueista urokset. Toinen ei ole mikään pikkupentu, mutta toinen on luovutusikäinen kohtapuolin. Varmasti tulevat toimeen keskenään, ei siitä pelkoa ole. Marsullahan ei ole pienintäkään hajua kuka on äiti, isä, veli, sisko tai oma poikanen. Meillä himmymamma imetti, putsasi ja hoivasi abypentuja ihan siinä sulassa sovussa omiensa kanssa. Abypentujen mamma taas yhtälailla piti huolta himmypennuistakin. Saman lauman mummumarsu ei myöskään ole koskaan oivaltanut, että jonkun muun synnyttämät pennut eivät ehkä ole hänen omia. :D Hiipparista oon kertonut blogissa aiemminkin ja sehän on ihan synnytysosaston johtajatar, lastenhoitaja, sijaismamma ja supermummu. Siitä laumasta kun myisi himmypennun ja abypennun samaan kotiin, niin yhtä hyvin ne voisivat kuvitella olevansa sisaruksia. Jos siis marsuilla olisi mitään käsitystä mikä on sisarus. Ne on kaikki toisilleen laumatovereita.

Moni kasvattaja kiroilee myöskin kyydinpummaajia. Että tarttis siihen marsun hintaan saada vielä kuljetus kotiovelle. Näitäkään mulla ei ole ollut. Ainoastaan kyselyiden yhteydessä on tiedusteltu kyytimahdollisuuksia. Mullahan myynti-ilmossa lukee, että kyyditys mahdollista silloin tällöin vähän sinnesuntänne. Tampereella kun tulee käytyä usein. Lahti ei ole mahdottoman kaukana, vaikka siellä nyt ei ole tullut käytyä. Hämeenlinnaan mä kuljin ennen mammalomaa likimain joka päivä. Helsinkiin tulee kuljettua, koska mun äiti asuu siellä.

Välillä tulee lapsilta yhteydenottoja, että mä voin maksaa mun viikkorahasta osan nyt ja osan myöhemmin... Tosin lasten yhteydenotoista mä en marsua myykään, vaan aina pitää olla vanhemmat mukana. Herää kysymys hoidetaanko marsu eläinlääkärissä, jos lapsen viikkorahat ei riitä siihen? Ollaanko tietoisia, että marsun pito ei ole ilmaista, vaan ihan arjen eläminenkin tuo kustannuksia. Ei toki suuria, mutta purut, heinät, pelletit ja tuoreruoka on kustannus kuitenkin. Myös jos pienellä rahalla kituuttamalla on hommattu häkki, niin herää kysymys minkä kokoinen häkki on hankittu? Marsu kun ei voi hyvin missään postimerkin kokoisessa dunassa.

Ihan näin marsuasioihin liittymättä mun täytyy kiittää omaa kotikasvatusta rahankäytön suhteen. Omaa taloutta arkimenoissa täytyy pystyä ennakoimaan se kuukausi etukäteen. Mä en ymmärrä miten monelle tulee aina yllätyksenä viikko ennen palkkapäivää, että oho, on tili tyhjä. Miten niin yllätys? Ei voi elää tappiin asti. Aina on oltava jotain "pahan päivän varaa". Ei tarkota mitään tonneja, herranjumala, mut ihan perus satanen tai pari. Sen saavuttaminen ei oo tähtitiedettä. Säästämisessä mä en ymmärrä mitään rahastoja tai osakkeita, blah, vaan ihan puhtaasti pankkitilin saldoa tai perinteistä "sukanvartta". Asioita sattuu yllättäen ja elämä on NIIN paljon helpompaa ja rennompaa, jos on jollain tavalla varautunut siihen. Oon itse aika rennonletkeä elämänasenteen suhteen näin muuten, en harrasta pirujen maalailemista seinille. Johtuu ehkä siitä, että mä luotan, että mä pärjään. On laskuja, joita ei voi lykätä. Verot, vakuutukset jne. Sitten on laskuja, joita voi lykätä vähän. On myös hankintoja, joita voi lykätä kuukauden tai pari, monilla ihmisillä esimerkiksi vaateostoksia, ravintoloita, kauneuspalveluita ja elektroniikkaa. Blogiin liittyen nyt sitten lemmikin hankinta. Lemmikin hankinnan jälkeen "ei-voi-vetkutella" -listaan tulee yksi asia lisää. Jos marsu sairastuu, se on vietävä hoidettavaksi välittömästi. Toistaiseksi en ole kohdannut eläinlääkäriä, jonne voisi maksaa laskulla.

Rahasta tulee usein puhetta marsunostajien kanssa, tottakai. Varsinaisia eläimen hinnasta tinkijöitä ei ole osunut kohdalle, mutta pellettipussin ostajat yrittävät usein saada siitä jotain alennusta. Useat ostajat luulevat, että multa saa häkin ja tarvikkeet ostettua samalla ja kyselevät sähköpostilla marsu+häkki tarjoushintaa. Eläinlääkäreiden hinnoista paikalliset kyselevät enemmän kun eläinlääkäreiden marsutiedoista. Eläinkauppojen ja eläintarvikeliikkeiden hinnoistakin on usein puhetta. Usein paistaa läpi ajatus, että ei oo varaa/viitseliäisyyttä maksaa niin ja niin paljon tästä ja tästä.

Eläimen omistaminen on.
Voi-voi.

Kasvattajana mä tosiaan en nettoa tästä harrastuksesta mitään. Mähän tein tässä joku vuosi sitten marsulan budjetin aiemman vuoden kuluista ja menoista. En oo uskaltanut tehdä toista, kun oli niin paljon miinusta.

torstaina, heinäkuuta 10, 2014

Kanoille oma blogi

http://maailmankotkotukset.blogspot.fi/

Kanojen oma blogiosio on ollut olemassa jo vaikka miten pitkään, mutta en ole jaksanut laitella sitä loppuun asti kuntoon. Nyt on kanajutut omassaan. Sinne tulee myös jatkossa meidän puutarhan ja pihajuttujen osio (sekä joskus toivottavasti ne lampaat), jotta marsujutut pysyy marsujuttuina.

keskiviikkona, heinäkuuta 09, 2014

Buffyllä on takki

Tein sitten Buffylle takin. Mua ärsyttää ihan suunnattomasti, että noita "takkikaavoja" löytyy kyllä, mutta jos vahingossa kaavan tekijä on laittanutkin mittoja, niin ei ole aavistustakaan minkä kokoiselle kanalle se on tehty. Suurimmassa osassa kaavoja on vaan kuva siitä kangaspalasta ja se siitä. Mä kaipaisin ns.peruskaavaa tämmöiseen. Ompelijat tietää mitä se tarkoittaa. Eli toisinsanoen ohjeet olis paras tehdä siinä muodossa, että mittaa kanan ympärys, siipien juuren väli ja selän pituus. Kangaspalan leveys on kanan ympäryksestä x cm ja selän pituudesta x cm. Mut ei. Ei mitään aavistustakaan, että onko 40cm kanan ympäryksenä vähän vai paljon ja riittääkö 20cm peittämään selästä sen pahimmin poljetun kohdan. Mä olen niitä ihmisiä, jotka ei halua tehdä turhaa työtä. Jos en voi tehdä kunnolla, en tee ollenkaan. Mikään ei harmita enempää kun huonosti tehty työ.

Tässäkin nyt sitten kävi niin, että  se on sattumalta oikean mittainen pituudeltaan, mutta siipien välistä aivan liian leveä. Menee ruttuun, kun sidoin narut ympäri. No siitä oikeasta pituudestakin voidaan kyllä olla montaa mieltä. Katsotaan miten se on sen päällä aamulla, kun en varmaan osannut pukea sitä heti hyvin. Asettuu paikoilleen.

Tein lilan. Ei oikeen maastoudu Buffyn väreihin. Oliskohan sittenkin pitänyt tehdä vaaleasta kankaasta... Hmm... Buffy ei tykännyt takistaan. Se koikkelehti, levitteli siipiään ja oli ihan "omg, mä en voi liikkua!!!" Takkihan on puettu siis samalla tavalla kun ihmiselle reppu. Pienet hihnat siipien ympäri ja muuten se kangaspala vaan makaa selän päällä. Ei siis estä liikkumista millään tavalla.

Koko muu lauma perin järkyttynyt Buffyn uudesta asusteesta. Ko-ko-ko-koOOOOO, ko-ko-ko-KOOO... Pikku-Ukkokin alkoi kiekumaan tähän aikaan, vaikka yleensä se kiekuu aamulla ja päivällä. Silloinkin vain tarvittaessa.

Komea höyhenpeite on tosiaan entisensä. Yhtään en tiedä miksi, mutta älyttömän huolissaan mä en ole, koska joka puolelta on kasvamassa uutta sulkaa. Ilmeisesti on mahdollista, että kana saa sulkasadon niin, että kaikki tapahtuu yhtäkkisesti. Kai se nyt kutittaakin joka puolelta.

Kanat on herkkiä elukoita, vaikka monet näitä parjaa tyhmiksi. Kai se on mahdollista, että Buffy stressaa epäonnistunutta haudontaansa?

lauantaina, heinäkuuta 05, 2014

Kaakatuksia

Kanakuulumisia vaihteeksi!

Tässä touko-kesäkuussa neljälle iski hautomakuume ja me jäätiin likimain kokonaan ilman munia. Kanahan siis lopettaa munimisen pian haudonnan aloittamisen jälkeen. Jaa miksi? No ihan siksi, että kun tipuja kuoriutuu, niin kuoriutuisivat suurinpiirtein samoihin aikoihin. Myöskään haudonnan lopettamisen jälkeen eivät aloita munintaa heti, koska tipujen perässä juoksentelu ja niiden vahtiminen ja opettaminen on niin työlästä, ettei emo ehdi munimaan. No meille ei tälläkään kertaa tullut tipuja, mutta likimain munapula! :D Nyt tuleekin taas 4-6 munaa päivässä, että taas saa keksiä mitäköhän niistä tekisi...

Buffy oli yksi hautova, mutta nyt se ei ole uskaltautunut uloskaan kunnolla, kun se näköjään on kukkojen suosikkikana. Sen selkä on melkein sulaton ja vähän punottava. Se piileskelee pesässä, jos Ukko tulee sisälle. Kyyhky on myös kukkojen suosikkikana, kun sillä on uloimmat siipisulat kuluneet niin, että on sulkien ruodit näkyvillä.

Pululle on iskenyt hautomakuume uudelleen, mutta se pönttö ei tajua hautoa edes pesässä vaan se istuu maassa. Eikä se oikeastaan edes tajua hautovansa tyhjää, kun siltä ollaan nyt kylmästi viety munat pois. Tässä paikassa ei näköjään haudonnat onnistu, ni annetaan niiden yrittää uudelleen kun muutetaan. Uudet pesät on suunniteltu munanetin kuvista ja neuvoista mallia ottaen.

Jotenkin naurattaa nyt, kun katsoo tota ulkotarhaa. Mä olin niin tohkeissani, että suunnittelin ja rakensin HIENON ulkoaitauksen kanoille sillon viime kesänä. Öh... Nyt kun on satanut, eikä tossa ole katetta kun puoleen väliin, niin sehän on ihan pelkkää mutavelliä toinen puoli... Uuteen kotiin tulee superpaljon suurempi tarha, paljon korkeampi sekä kokonaan katettu. Valokatteeella.

Koskakohan sen ehtisi rakentamaan?